Vähemmän näppäilyä, enemmän ajattelua eli miten tekoäly muuttaa koodarin työtä?
Teksti, kuvat & video: Piia Keihäs
Terveisiä Teknologia 25 -messuilta, joilla vierailimme Kaisan kanssa viime viikon torstaina. Messuosastoihin tutustumisen lomassa kuuntelimme myös Saana Erikssonin (Veikkaus, VP, Gaming product development) puheenvuoron aiheesta “How AI is transforming software development”.
Puheenvuoro korosti, että tekoäly ei vie koodarin työtä, mutta se muuttaa sen ytimen. Näppäily vähenee olennaisesti ja sen sijaan ajattelu korostuu: “Less typing, more thinking”, Eriksson totesi.
Tässä muutamat asiat, jotka itselle jäivät puheenvuorosta mukaan.
AI tuo softapuolelle jo nyt merkittäviä etuja. Ideasta toteutukseen päästään nopeammin, kun esimerkiksi testaaminen ja prototypointi halpenevat. Organisaatioissa tämä näkyy ensin tämänhetkisenä noin 10 prosentin tehokkuushyötynä ja myöhemmin merkittävästi suurempina, jos ja kun ratkaisut integroidaan syvemmälle prosesseihin.
Trendinä softakehityksen puolella ovat koodaavat agentit sekä vibecoding. Koodaava agentti toimii itsenäisesti annetussa rajassa, tekee päätöksiä ja mukautuu muutoksiin. Ero assistenttiin on, että agentti ei vain ehdota, vaan suorittaa tehtäviä ja vie niitä maaliin oman tilansa ja tavoitteensa sisällä. Vibecoding tarkoittaa, että kehittäjä kuvaa tavoitellun “fiiliksen” ja rajoitteet, ei välttämättä yksityiskohtaista spec-asiakirjaa. Agentti täyttää välin nopeasti iteratiivisilla ehdotuksilla.
Eriksson kuvasi kehittäjän roolin siirtymistä koodin kirjoittamisesta AI-tuotosten johtamiseen. Tällöin myös työn painopiste siirtyy kontekstin ymmärtämiseen (mikä on ongelman ydin, reunaehdot ja laatuvaatimukset), agenttien ohjaukseen ja validointiin (onko lopputulos oikein, turvallinen ja ylläpidettävä) sekä arkkitehtuuriseen ajatteluun (miten ratkaisu kytkeytyy kokonaisuuteen).
Käytännössä tämä muuttaa koodaajan roolia yksilösuorituksesta kohti mentorointia ja validointia. Seniorit mentoroivat, arvioivat riskejä ja pitävät huolta koodin laatukriteereistä. Juniorit toteuttavat mikroaskelia agenttien kanssa.
Erikssonin mukaan AI-natiiveissa organisaatioissa mikrotiimit ovat hyvä tapa hyötyä tekoälystä ohjelmistokehityksessä. Juniorikoodarit kannattaa ottaa mukaan mikrotiimeihin, joissa he oppivat agenttien avustaman työn mallin ja kulttuurin.
Päällimmäisenä itselle jäi mieleen puheenvuorosta se iso muutos, mikä koodarin ydintehtävässä ja osaamisessa tapahtuu tekoälyn myötä. Kun tekoäly hoitaa pääosan näppäilystä (eli siis koodin kirjoittamisesta), niin koodinkehittäjän rooliksi jää orkestroida koodia, toimia laadun vartijana ja kontekstin tulkitsijana.
Ihmisen tehtävä on päättää, mikä on oikein, turvallista ja arvokasta. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen katsaus tekoälyn tuomiin muutoksiin yhden ammatin osalta.
