SeOppi 1|2015
pdf | Slideshare

Teksti Ari-Matti Auvinen

Kolmivuotinen AVO2-hanke on ollut monipuolinen, monimuotoinen ja haastava – ja monessa mielessä onnistunut - hanke. Missä onnistuimme, mitkä teemat vaativat kehittämistä ja mitä tästä hankkeesta opimme?

Nykyaikainen toiminnan kehitystyö ei tapahdu enää suljetuissa ympäristöissä vaan avoimilla areenoilla, jolloin työhön ja toimintaan osallistuvat monet eri henkilöt ja toimijat. Opimme AVO2-hankkeessa toimimaan kehitystyössä uudenlaisissa ympäristöissä ja eri käytännön toimilla, vaikkapa roadshow-tapahtumilla, innostamaan ja sitouttamaan eri yksilöitä ja yhteisöjä oman toimintansa jatkuvaan kehittämiseen avoimilla toimintatavoilla.

Opimme myös ymmärtämään syvällisemmin avoimien ympäristöjen merkityksen arvonluonnissa. Arvonluonti voi tuntua monimutkaiselta käsitteeltä, mutta kyse on kuitenkin yksinkertaisesta asiasta eli pelkistetysti siitä, miten voimme tuottaa parempaa ja enemmän – vaikkapa uusia ajatuksia ja toimintamalleja. AVO2-hankkeessa murtauduttiin ulos tarkkarajaisista suljetuista ympäristöistä avoimiin monimuotoisiin ympäristöihin – niille avoimille areenoille.

Verkostomaisen toimintatavan hyödyntäminen ja kehittäminen oli kolmas tärkeä kokemuksemme. Perinteisesti hankemaailma on perustunut projektiajatteluun, jossa johdetaan ja hallinnoidaan keskitetysti aikatauluja ja resursseja. Hankkeet ovat selkeitä ja johdonmukaisia, mutta eivät välttämättä joustavia ja innovatiivisia. Meille avoimet toimintatavat merkitsivät myös verkoston kasvua ja monimuotoistumista koko hankkeen työn aikana – tätä ei olisi voitu saavuttaa keskitetyllä toimintamallilla.

AVO2-hankkeen tärkeä oppi oli myös käytännönläheinen kehitys- ja kokeilutoiminta, jolla konkretisoitiin merkittäviä, aiemmin vain yleisellä tasolla keskusteltuja, konsepteja kuten avoimuus, osallistaminen, aktiivinen kansalaisuus ja laatu avoimissa ympäristöissä. Uusien käsitteellisten konseptien kehittäminen on tärkeä taito, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on kokeilla ja kehittää niitä autenttisissa ympäristöissä. Tämä käytännön työtä painottava näkökulma merkitsi myös, että protoilujen ja kokeilujen tuloksina jotkin toiminnalliset mallit ja työtavat osoittautuvat huonoiksi, sopimattomiksi tai epäonnistuneiksi. Jatkuva yhteinen oppiminen myös vähemmän onnistuneista kokeiluista kuuluu olennaisena osana käytännönläheiseen toimintatapaan.

Mitä AVO2-hankkeen kokemuksista sitten jää tuleville ajoille? Rohkeus kokeilla ja halu tuoda käytäntöön haastavia konsepteja olivat tärkeitä kokemuksia mukana olleille. Uudenlainen konkreettinen ymmärrys syntyi monille mukana olleille siitä, mitä avoimuus, osallistaminen ja keskinäinen jakaminen todella käytännössä voivat olla. Avoimuuden periaatteeseen kuuluu myös monipuolinen tehdyn työn rehellinen tarkastelu - ja joskus myös omista lempiajatuksista luopuminen ja irtipäästäminen. Sekin on tärkeää oppimista.

Lisätietoja: www.eoppimiskeskus.fi/avo

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare

Teksti Antti Poikola Otavan Opisto ja Open Knowledge Finland ry

Työkalujen valinta on tärkeä, mutta monesti hankala keskustelu. Onneksi siihenkin on koeteltuja keinoja avuksi. Avoimuudesta Voimaa Oppimisverkostoihin -hankkeen kokemuksia kerättiin julkaisuksi. Liikkeelle kannattaa lähteä selvittämällä mitä työkaluja osallistujat nykyisin käyttävät ja jäsennellä ne ja kokeilemisen arvoiset uutuudet hankkeen infokartaksi.

Väline per tarkoitus

Yksittäinen työkalu sopii parhaiten vain tiettyyn tarkoitukseen. Esimerkiksi Twitter sopii nopeaan ja kansainväliseen massaviestintään, mutta 140 merkin viestit eivät tue monipolvisia keskusteluja. Facebook on hyvä kanava sosiaaliseen kanssakäymiseen ja verkottumiseen, mutta sen muistiotyökalut ja arkisto eivät tue pitkäjänteistä työtä. Väline per tarkoitus -ajattelussa valitaan paras työkalu kuhunkin tarkoitukseen.

Infokartta

Väline per tarkoitus ajattelun kääntöpuolena on työkalujen paljous, joka huonosti organisoituna ahdistaa osallistujia ja johtaa tiedonkulun ongelmiin. Huomio kannattaa kuitenkin kiinnittää välineiden lukumäärän sijaan siihen, miten ne on järjestetty ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Työkaluista kannattaa tehdä ajantasainen ”infokartta” on kuin julkaisun sisällysluettelo, mutta luettelon linkit johtavatkin hankkeen eri kanaviin, työkaluihin ja pysyviin tiedostoihin. Nettimaailman yhteistyöhankkeissa on tärkeää nimetä asiat hyvin, sijoittaa ne oikeisiin paikkoihin, linkittää niihin ja jättää muille käyttäjille helposti seurattavia jälkiä. Digitaaliseen järjestelmällisyyteen käytetty aika säästää moninkertaisesti muiden hanketyöläisten aikaa. Hyvä infokartta auttaa myös uusien työntekijöiden perehdytyksessä.

Käyttöönoton tuki ja ohjeistukset

Liian usein oletetaan, että kyllä ihmiset osaavat ja oppivat ilman ohjeistuksia. Yksittäisten työkalujen pikaoppaita on runsaasti valmiina (esim. http://bit.ly/someopasteita). Helppokäyttöisimmät työkalut eivät välttämättä vaadi erityistä koulutusta, mutta melkein aina, kun jotain uutta otetaan käyttöön pitää ihmisiä aluksi rohkaista kokeilemaan. Paras tapa päästä alkuun on tehdä joukolla oikeata työtä esimerkiksi muutenkin sovitun tapaamisen yhteydessä niin, että ihmiset voivat samalla kysellä ja kommentoida myös työkaluun liittyviä asioita.

Jatkuva kokeileminen ja arviointi

Yleensä työkaluvalikoima ei pysy samana hankkeen alusta loppuun. Uusia palveluita syntyy, ne voivat yhdistyä, loppua kokonaan, taantua tai kehittyä harppauksin. On tärkeää kokeilla tietoisesti uusia vaihtoehtoja. Kokeiluun kuuluu se, että uutta työkalua käytetään todellisessa työssä jonkun kokeilujakson ajan, jonka jälkeen päätään jatketaanko työkalun käyttöä.

Kokeile!

  • Kerää tieto siitä mitä työkaluja osallistujat nykyisin käyttävät
  • Valitse itse tai yhdessä osallistujien kanssa väline per tarkoitus ajattelun mukaisesti sopivat työkalut ja tee ensimmäinen versio hankkeen infokartaksi (katso esimerkki http://okf.fi/viestinta)
  • Tee tarvittava ohjeistus ja järjestä käyttöönottotuki sekä ongelmanratkaisu
  • Kokeile järjestelmällisesti uusia työkaluja, arvioi säännöllisesti käytössä olevien tarkoituksenmukaisuutta, tarvittaessa vaihda työkaluja ja päivitä infokarttaa

Lisätietoa

bit.ly/modernin-hankkeen-tyokalut

Kategoria SeOppi-artikkelit

mkesakoulu

Vuoden 2014 Mobiilikesäkoulu järjestetään 21.-22.5.2014 Tammelan Mustialassa. Teemoina mm. mobiilipedagogiikka, 3D, täydennetty todellisuus ja pelillisyys. Ohjelmassa mukana myös Suomen eOppimiskeskus ry hankkeineen:

Luokkahuonekeidas 

Mobiilioppikirja
Anne Rongas, Suomen eOppimiskeskus ry
Pisteellä opitaan tuottamaan mobiili monimediainen oppikirja, johon liittyy oman lähiympäristön ja oppimisen yhdistäminen. Mitä ovat avoimet oppisisällöt mobiilissa oppimisessa? Kuinka oppia yksin tai yhdessä linkittäen siihen luovuus.

Täydennetyn todellisuuden keidas

Liiketunnistus
Leena Koskimäki ja Timo Niemelä, HAMK/AVO2-hanke
Pisteellä pääsee kokeilemaan Kinect-liiketunnistussovellusta ja samalla ideoimaan sovelluksen hyödyntämistä opetuskäytössä sekä skannaamaan kolmiulotteisia kappaleita malleiksi.

Tarkemman ohjelman löydät osoitteesta www.mobiilikesakoulu.com/ohjelma.

Lisätietoja
www.mobiilikesakoulu.com
Ilmoittautuminen
12.05.2014 mennessä

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti Anne Rongas Suomen eOppimiskeskus ry

Kollegaverkostoissa apu ja tuoreimmat vinkit ovat lähellä. Kymmenen vuotta sitten ensimmäiset opetusalan pioneerit perustivat blogeja, sen jälkeen vähin erin mukaan tulivat Jaikut, Facebookit, Ningit, Twitterit. Tänä päivänä yhä useampi löytää omansa lukuisten erityisryhmien joukosta ja ellei löydä, perustaa sellaisen.

Vuonna 2007 tilapäisenä tapahtumasivustona alkunsa saanut Sometu, Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto on ollut alansa tienraivaaja. Suomalaiset opettajat ja muut oppimisen uusista ulottuvuuksista kiinnostuneet olivat ripeitä valloittamaan helppokäyttöisiä avoimen verkon palveluita oppimisen käyttöön.

Virtuaaliopetuksen päivillä ja ITK-konferensseissa hyödynnettiin verkostoja: netissä tutustuneet tapasivat toisiaan ja tapahtumia liverapoiltiin eli kirjoitettiin avoimeen verkkoon muistiinpanoja. Yhteisöllisyys, auttaminen ja kokeilukulttuuri leimasivat somen opettajaverkostoja varhaisvuosina.

Sometun jytky tapahtui ITK-konferenssissa 2009, jolloin verkoston ensimmäinen laaja netitse koottu esityskokonaisuus veti väkeä magneetin lailla. Teemaseminaari oli sijoitettu alakerran perimmäiseen saliin. Istumapaikat loppuivat, tunnelma oli katossa. Ihmiset olivat oivaltaneet toinen toisilta oppimisen riemun. Verkostossa saattoi tavoittaa jotain, mitä lehdet, järjestöt, oma työpaikka tai lähipiirin tuttavat eivät tarjonneet. Oma ammatillinen ajan tasalla pysyminen muutti taskuun älylaitteiden, verkostojen ja mobiilisovellusten avulla.

Sometun keskeinen verkostoitumispaikka sijoittui Ning-palveluun, jossa on pakattu samaan palveluun yhteisöllisen toiminnan keskeisiä aktiviteetteja: mahdollisuus luoda oma profiilisivu ja kontaktoida toisia käyttäjiä, mahdollisuus avata keskusteluja, perustaa ryhmiä, kirjoittaa omaa blogia, jakaa valokuvia ja videoita sekä ilmoitella tapahtumista. Sometun Ning on edelleen olemassa osoitteessa www.sometu.fi. Sivusto on valtaisa aarreaitta menneiden vuosien pedagogisia keskusteluja, yhteistä tutkailua, käsiteanalyysejä ja hörhöilyä.

Otavan Opisto oli merkittävässä roolissa Sometun syntyaikoina ja on edelleen Suomen eOppimiskeskuksen kanssa turvaamassa verkkopaikkojen pysyvyyden. Molemmat organisaatiot ovat olleet AVOhankkeen voimin tukemassa oppimista avoimissa verkostoissa ja opetusalan ihmisten verkostoitumista.

Sometu on yhdistänyt ihmisiä, jakanut tietoa, järjestänyt tapahtumia ja antanut mallia siitä, miten verkon kautta voi tehdä aitoa ja todellista ammatillista yhteistyötä. Sometu onkin tarjonnut monelle hyvän harjoituskentän verkostomaiseen toimintaan.

Sometu ja AVO ovat tuottaneet omalta osaltaan alkueväitä verkostoitujille:
suomalainen hashtag-kirjasto Twitterin käyttäjille http://bit.ly/htag-fi
Opeverkostot-wiki http://opeverkostot.wikispaces.com/
opasteita somepalveluiden käyttöönottoon http://bit.ly/AVOsomeoppaat

2010-luvulle tultaessa oppimiseen liittyvä kiinnostus laajeni erityisesti Twitteriin ja Facebookiin. Myös bloggaaminen on pitänyt pintansa. Opeverkostot-wikin Facebooklistauksesta löytyy 100 suomalaista eri aihepiireihin erikoistunutta verkostoa. Pienen kielialueen ja pienen maan kohdalla melkoinen määrä.

Nyt oppimisen kehittäjät tutkivat yhteisöllistä ja avointen verkostojen oppimista sellaisissa verkkopalveluissa kuin LinkedIn, Google+, Edmodo, Pearltree, RebelMouse, Pinterest, Instagram, Diigo, Thinglink. Kokeilukulttuuri jatkuu.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti Kari A. Hintikka Otavan Opisto
Anne Rongas Suomen eOppimiskeskus ry

Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin eli AVO2 kuuluu OKM:n koordinoimaan hankeperheeseen, jonka tavoitelauseena on “avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi.” Yksi hanke ei suurta mullistusta saa aikaan, mutta sanansaattajana ja myllyn pyörittäjänä se voi toimia. Vähintään näissä tehtävissä AVO2 on ollut ahkera ja tuottanut eväitä oppimisen verkostoille.

Avoimet verkostot on uudenlainen opintokokonaisuus Wikiopistossa. Se on laajuudeksi on mitoitettu 25 opintopistettä. Kokonaisuus on vapaasti käytettävissä myös kaupallisiin tarkoituksiin.

Avoimet verkostot on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa oppia koordinoimaan pienten ja suurten ihmisjoukkojen toimintaa internetissä. Tällaisia ovat esimerkiksi kunnallisdemokratian eri muodot, kansalaisaloitteiden keruu sekä projektiverkostot.

Opintokokonaisuudessa on viisi teemaa kansalaisyhteiskunnasta eri nettikoordinoinnin muotoihin. Opintokokonaisuus sopii niin ohjattuun opetukseen, itseopiskeluun kuin opintopiireillekin.

Jaksot sisältävät johdatuksen ajankohtaisiin teemoihin nettimaineesta joukkoälyyn ja toimintaprosessien avaamisesta sosiaalisen median hyötykäyttöön. Opiskelua tukee ehdotukset tehtävistä ja harjoituksista sekä jatkolinkit pääasiassa avoimiin ja maksuttomiin lähteisiin.

Opintokokonaisuuden ohessa AVO2 on julkaissut mittavan kokoelman aloitusoppaita, joiden avulla sosiaalisen median valjastaminen oppimiseen on asteen notkeampaa. Kuinka rakentaa henkilökohtainen tai oman ryhmän oppimisverkosto, PLN? Ensimmäistä kertaa asialla oleva hämääntyy palveluiden kirjoon. Mihin palveluun voisi luottaa? Miten säätää palvelu toimintakuntoon?

AVO2:n tuottamat lyhyet aloitusoppaat on lisenssoitu Creative Commons BY-SA -lisenssillä, joka sallii aineistojen käyttämisen niin, että alkuperäiseen lähteeseen viitataan ja muokatut aineistot jaetaan samalla lisenssillä.

Aloitusoppaat löytyvät AVO-wikin kautta ja niistä otetaan aika ajoin myös version jaettavaksi SlideShare-palvelussa eOppimiskeskuksen kanavalla. Tämän kaltaisia avoimia oppiresursseja hyödynnetään AVO2-hankkeessa vireillään olevassa Oppipullautin-konseptoinnissa, jossa koostetaan avoimen verkon palveluiden itseopiskelun polkuja.

Oppimisverkostojen pedagoginen suunnittelu ja toimivan kokonaisuuden rakentaminen vaatii aina kohderyhmän tuntemusta. Samaa asiaa on nykyisin hyvä toteuttaa useimmiten usealla kanavalla, siellä missä ihmiset liikkuvat muutenkin. Koska avoimen verkon sosiaalinen toiminta on jakautunut ja osa ihmisistä on myös sulkenut tiettyjä palveluita kokonaan pois omasta valikoimastaan, on tärkeää etsiä sopiva valikoima palveluita ja työskentelytapoja. Yhtenä käsikirjoituksena on vireillä someopaste https://sites.google.com/ site/someopaste/, joka yhdistää vuosien varrella testattuja ja tuotettuja aloitusoppaita ripaukseen pedagogiikkaa ja taustateorioita.

AVO2:n viimeisellä jaksolla kootaan tukiaineistoja ja työstetään niistä entistä paremmin erilaisiin tilainteisiin ja erilaisille käyttäjille sopiviksi. Samalla pyritään myös kutomaan yhteen samaan suuntaan pyrkineitä toimintoja. Koostaminen ja langanpäiden kerääminen yhteen palvelee netin oppimisverkostoihin haikailevaa, moninaisuuden tulvan keskellä ahdistuvaa. Avoimet verkostot -opintokokonaisuus, aloitusoppaat ja someopaste ovat välietappeja. Oppimisverkostoissa ollaan aina matkalla. Nyt kuitenkin riittää uusille kulkijoille sekä hyviksi havaittuja reittejä, apuvälineitä että matkaeväitä.

Lisätietoja
AVO2 http://eoppimiskeskus.fi/avo2  
Aktiivi+ koordinaatiohanke www.aktiivi.info  
Avoimet verkostot -opintokokonaisuus http://fi.wikiversity.org/wiki/Avoimet_verkostot_-opintokokonaisuus  
Oppipullautin www.facebook.com/groups/oppipullautin/  

AVO2 on ESR-hanke, rahoittava viranomainen Lapin ELY-keskus.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 2/2013

Teksti Yrjö Lappalainen Tampereen yliopisto

Vaikka suurin innostus virtuaalimaailmoja kohtaan vaikuttaa jo hieman laantuneen, käytetään virtuaalimaailmoja yhä opetuksessa ympäri maailmaa. Second Life on edelleen yksi käytetyimmistä virtuaalimaailmoista, mutta viimeaikaiset muutokset Second Lifen hinnoittelupolitiikassa ja kasvavat tarpeet ympäristöjen räätälöinnille ovat saaneet monet etsimään vaihtoehtoja. Avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmat ovat yksi vaihtoehto, mutta niitä ei ole vielä juurikaan vertailtu. Vaihtoehtojen kartoittamiseksi tehtiin AVO2-hankkeen Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt (3DM) -osahankkeessa vertailu, jossa oli mukana Second Lifen lisäksi viisi avoimen lähdekoodin virtuaalimaailma-alustaa: OpenSim, realXtend, Open Wonderland, Open Cobalt sekä OpenQwaq.

Keskeiset havainnot

  • Tarkastellut alustat ovat samantyyppisiä perustoiminnallisuudeltaan, mutta teknisessä toteutuksessa on huomattaviakin eroja
  • Avoimen lähdekoodin alustojen hankinta ja peruskäyttö on ilmaista, mutta kustannuksia voi syntyä ylläpidosta ja tilaustyönä tehtävästä räätälöinnistä
  • Avoimen lähdekoodin alustat eivät muodosta Second Lifen tyyppistä yhtenäistä maailmaa, vaan ne ovat usein tiettyä tarkoitusta varten perustettuja yksittäisiä tiloja. Erilliset tilat voivat helpottaa keskittymistä tiettyyn tehtävään, mutta käyttäjät eivät voi yhtä vapaasti liikkua paikasta toiseen, hyödyntää toisten rakentamia ympäristöjä tai kohdata satunnaisesti muita käyttäjiä
  • Ilmaista sisältöä on tarjolla kaikille alustoille. Maailmoihin voidaan myös tuoda erillisillä ohjelmilla tuotettua sisältöä, esimerkiksi 3D-malleja
  • Osa alustoista on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa. Kaikilla alustoilla on kuitenkin aktiiviset kehittäjäyhteisöt

Avautuvia mahdollisuuksia

Avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmat tarjoavat potentiaalisen vaihtoehdon Second Lifelle, sillä niiden hankinta ja peruskäyttö on ilmaista, ja ne ovat pitkälle muokattavissa. Muutostyöt edellyttävät kuitenkin ohjelmointitaitoja ja ymmärrystä palvelinympäristöstä - joko omasta takaa tai ulkopuoliselta taholta ostettuna.

Virtuaalimaailmat ovat innostava ympäristö jo sellaisenaan, mutta jatkossa etenkin virtuaalisten ja fyysisten ympäristöjen yhdistäminen tulee tarjoamaan entistä monipuolisempia mahdollisuuksia. Virtuaalimaailman ja reaalimaailman välinen kuva- ja ääniyhteys on toteutettavissa jo nyt, ja myös liiketunnistukseen perustuva avatar-hahmon ohjaaminen tekee tuloaan. Virtuaalimaailman kohteita on myös mahdollista esittää ja käsitellä esimerkiksi datalasien, mobiililaitteiden ja erilaisten liikeohjainten avulla, jolloin käyttäjät voivat olla vuorovaikutuksessa maailman ja toistensa kanssa täysin uusilla tavoilla. Ideat eivät ole uusia, mutta tekniikka alkaa olla viimein riittävän kehittynyttä. Unelman toteutuminen edellyttää kuitenkin vielä uusia standardeja, lisää tutkimuksia sekä entistä avoimempaa yhteistyötä kehittäjien ja käyttäjien välillä. Virtuaalimaailmojen tulevaisuus on avoin - tervetuloa mukaan!

Avoimen lähdekoodin virtuaalimaailma-alustoja

OpenSim http://opensimulator.org

realXtend http://realxtend.org

Open Wonderland http://openwonderland.org

Open Cobalt http://www.opencobalt.org

OpenQwaq http://code.google.com/p/openqwaq

Lisätietoja

Yrjö Lappalainen | Tampereen yliopisto
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 

Kategoria SeOppi-artikkelit

Teksti Kari A. Hintikka

Jyväskylän yliopisto ja Otavan Opisto tuottavat Avoimet verkostot -opintokokonaisuuden Wikiopistoon osana AVO2-hanketta. 25 opintopisteen maksuton kokonaisuus opastaa monipuolisesti yhteistyön koordinointiin ja avoimien verkostojen aktivointiin internetissä.

Internetistä on jo muodostunut arkinen ympäristö niin oppimisessa, kansalaisvaikuttamisessa kuin vaikkapa kuluttajatuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Uudenlaisia toimintatapoja leimaa toiminnan avoimuus.

Yhä useammassa hankkeessa kuka tahansa voi osallistua yhteistoimintaan. Avoimien verkostojen kanssa toimiminen on kuitenkin monilla tavoin erilaista kuin vaikkapa organisaation sisäisessä työpajassa.

Lähtökohtaisesti ihmiset internetissä saavat osallistua niin paljon kuin haluavat ja nillä tavoilla mistä pitävät. Toisaalta ihmisiä ei voi netin vapaaehtoistoiminnassa velvoittaa mihinkään.

Nettikoordinoinnin työkalupakki 

Kansalaisaloite on tyypillinen esimerkki uudenlaisista koordinointitarpeista. Kansalaisaloite.fi:ssa kuka tahansa voi perustaa aloitteen. Jos aloite saa kuuden kuukauden aikana 50 000 allekirjoittajaa, niin eduskunnan on otettava aloite käsittelyyn.

Nimien kerääminen edellyttää monipuolisia nettitaitoja. On esimerkiksi osattava luoda www-palvelu jossa aloitetta perustellaan ja taustoitetaan, Facebook-ryhmä tai sähköpostilista toiminnan koordinoimiseksi, rakennettava nettikampanjoita, pidettävä webinaareja ja hyödynnettävä netin yhteistyövälineitä, kuten Etherpad ja Google Docs.

Nettiverkostoista ja niiden aktivoinnista on kuitenkin vielä vähän suomenkielistä materiaalia. Avoimet verkostot -opintokokonaisuus vastaa osaltaan näihin tarpeisiin.

Kokonaisuus on suunnattu erityisesti nettiajan kansalaisyhteiskunnan kehittämisestä kiinnostuneille ihmisille niin yhdistyksissä ja järjestöissä kuin hallinnossakin. Samoja taitoja tarvitaan myös esimerkiksi avoimissa oppimisympäristöissä.

Opintokokonaisuus on osa ESR-rahoitteista Avoimuudesta Voimaa Oppimisverkostoihin (AVO2) -hanketta. Sisällöt on toteutettu mahdollisimman yleisellä tasolla ja ne sopivat myös itseopiskeluun ilman erityistä koulutusta.

Oppimissisältöjen linkeissä ja lähdeaineistoissa on korostettu maksuttomuutta ja suomenkielisyyttä. Aineistot ovat myös vapaasti hyödynnettävissä kaupallisessa toiminnassa Creative Commons -lisenssi ja lähde mainiten.

Avoimet verkostot -kokonaisuus on suunniteltu mahdollisimman modulaariseksi. Siitä voi ottaa käyttöön omassa opetuksessaan yhden osion viidestä tai vaikkapa yhden osion yhden jakson, aivan kuten Wikipedian yksittäisen artikkelin.

Tavoitteena on, että ajan myötä opintokokonaisuuden hyödyntäjät innostuisivat kirjoittamaan täydentäviä jaksoja sekä muokkaamaan alkuperäistä kokonaisuutta.

Painopisteinä kotimaisuus ja maksuttomuus

Opintokokonaisuus jakaantuu viiteen 5 opintopisteen kokonaisuuteen ja yhteensä 25 jaksoon. Johdanto-osassa Internet ja kansalaisyhteiskunta käsitellään internetin tuomaa murrosta kansalaisvaikuttamiseen, josta esimerkkinä vaikkapa Kyyjärven NopolaNews. Kuntalaisten itsensä tuottama verkkojulkaisu on korvannut alueen perinteisen median.

Avoimet toimintatavat yleistyvät nopeasti niin hallinnon hankkeissa kuin oppimaailmassakin. Esimerkiksi Oikeusministeriön Osallistumisympäristö-hanketta on kehitetty avoimesti Facebookissa. Helsingin kirjastot järjestivät osallistuvan budjetoinnin hankkeen, jossa kuntalaiset saivat ohjata 100 000 euroa haluamiinsa hankkeisiin.

Internet ja sosiaalinen media tarjoavat satoja yhteistyökaluja etäkokousten pitämisestä dokumenttien kirjoittamiseen. Opintokokonaisuus esittelee joukon yhteistyövälineitä, joilla pääsee alkuun.

Organisoituminen internetissä -osio esittelee erilaisia muotoja, miten ihmiset organisoituvat. Tällaisia ovat muun muassa nettijoukko, sosiaalinen verkosto, ekosysteemi, virtuaaliyhteisö, kollektiivi ja rihmasto.

Erityyppiset yhteenliittymät toimivat tyystin eri logiikalla ja niiden onnistunut koordinointi edellyttää osaamista toimia yhteenliittymän luonteen mukaisesti.

Esimerkiksi avoin innovointi suuren vapaaehtoisjoukon kanssa edellyttää koordinoijalta etukäteissuunnitelmaa miten ongelmanratkaisu etenee päivästä tai viikosta toiseen. Vastaavasti verkkoyhteisön ylläpitäjälle on keskeistä luoda päivittäistä aktiviteettia jäsenille, ratkoa käytännön tilanteita ja tervehtiä uusia käyttäjiä.

Viides osio, internet-koordinointi, esittelee käytännönläheisesti muun muassa joukkoistamisen ja joukkoälyn perusmekaniikat.

Lisäksi hankkeessa mukana oleva Opintokeskus Kansalaisfoorumi tarkastelee nettifasilitointia ja netti-innostamista sosiokulttuurisen innostamisen viitekehyksesä. Siinä innostamisen tavoitteena on yksilön ja yhteisön voimaantuminen. Innostajan toimenkuvana on toimia em. voimaantumisprosessin katalysaattorina.

Netti luo uusia ammatteja

Internet synnyttää ripeään tahtiin uusia ammattinimikkeitä. Nimet vaihtelevat paljonkin nettikätilöstä internet-fasilitaattoriin, mutta niiden perusidea on sama. On sitten kyseessä verkosto tai yhteisö, niin aktiivinen ammattimainen taustatoiminta voi edesauttaa merkittävästi niin vapaaehtoisen nettitoiminnan tuloksia, verkkoyhteisön jatkuvuutta kuin yksittäisen nettiprojektin toteutumista.

Alan kehitystä kuvaa, että esimerkiksi Tampereelle kokoontui CMAD-tapahtumaan 150 yhteisömanageroinnista kiinnostunutta viime helmikuussa.

Avoimet verkostot -opintokokonaisuutta on luotu alusta alkaen sen itsensä edustaman ajattelun mukaisesti. Opintojaksoja on iteratiivisesti pilotoitu suurilla ja pienillä järjestöillä sekä opetusalan ammattilaisilla.

Oppimissisällöistä on kerätty palautetta ja niitä on kehitetty aina seuraavaa koulutusta ja todellisia tarpeita varten. Kokonaisuuden ensimmäinen versio julkaistaan Wikiopistossa keväällä 2013.

Tästä eteenpäin sitä toivotaan kommentoitavaksi, muokattavaksi ja täydennettäväksi. Kehittämisprosessi tapahtuu Facebookin ryhmässä Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa.

Lisätietoja

Kategoria SeOppi-artikkelit

Teksti Tarmo Toikkanen Aalto-yliopisto
Sanna Vilmusenaho

Valtaosa opettajista ei tunne tekijänoikeuksien toimintaa riittävästi. Tuskin yksikään tuntee niitä täysin. Viimeistään YouTube-videoiden esitysoikeuksien kohdalla loppuu varma tieto lakimiehiltäkin. Kuitenkin jokaisen opettajan pitäisi tuntea työhönsä liittyvät lait ja säädökset. Miten tilanne saataisiin korjattua? Asia on tehtävä helpommin omaksuttavaksi.

Vuonna 2011 Opettajan tekijänoikeusopas selitti asiat konkreettisesti ja selvällä suomen kielellä, mutta oli 140 sivua pitkä. Tätä seurasi vuosien 2011–2012 aikana blogissa julkaistut 74 viikon pulmaa, joissa vastattiin opettajien esittämiin kysymyksiin lyhyesti ja käytännönläheisesti. Mutta edelleenkin teksti tavoittaa vain ne, joita oikeasti asia kiinnostaa.

Keväällä 2012 syntyi idea hauskoista, lyhyistä sarjakuvista, jotka kertoisivat tekijänoikeuksista. Aihehan on herkullinen, sillä laista löytyy absurdeja tilanteita riittämiin. Käsikirjoitus, luonnostelu ja piirtäminen alkoi syksyllä ja julkaiseminen Opettajalehdessä sekä netissä tammikuussa 2013.

Näin syntyy sarjakuva

Ideointivaiheessa suunnitellaan miten tekijänoikeussäännöt soveltuvat hauskalla tavalla sarjakuvien muotoon. Sääntö pitää esittää yhden sivun sarjakuvissa mahdollisimman tiiviisti, mikä asettaa rajoituksia niin visuaaliselle kerronnalle kuin puhekuplien tekstien pituudellekin. Joka sarjakuvaan koetetaan saada loppuun yllättävä käänne. Sarjakuvaluonnoksessa selvitetään, pystytäänkö aihe esittämään yhdellä sivulla ja pitääkö informaatiota mahdollisesti karsia pois. Piirtäminen tapahtuu mustalla tussilla paperille, mutta viimeistely ja koostaminen tehdään digitaalisesti. Kun sarjakuva on valmis, lähetetään se luettavaksi ja kommentoitavaksi betalukijoille. Sarjakuvaa tehdessä saattaa aihe tulla tekijöille liian tutuksi eikä epäjohdonmukaisuuksia välttämättä monen työvaiheen jälkeen enää huomaa.

Viimeisten korjausten jälkeen sarjakuvaan lisätään vielä tekijöiden nimet, nettiosoite, bit.ly-lyhennetty QR-koodi sekä CC-lisenssin logo. Valmis sarjakuva lähetetään Opettaja-lehden toimitukseen painokelpoisena tiedostona. Verkossa julkaistavaan versioon upotetaan lisenssitiedot metatietoina. Sarjakuva julkaistaan sekä kuvana että PDF:nä. Netissä sarjakuva on interaktiivinen, eri elementtien toimiessa linkkeinä lisätietoihin ja lisäselityksiin.

Avoimesti verkossa

Kopiokissa julkaistaan avoimella CC BY -lisenssillä. Sitä saa siis kopioida, tulostaa, levittää ja muutenkin käyttää, kunhan tekijät mainitaan. Sarjakuvaa saa myös muokata, kääntää eri kielille ja yhdistellä muuhun aineistoon.

Lisätietoja

www.opettajantekijanoikeus.fi/kopiokissa

Kategoria SeOppi-artikkelit

Teksti Anne Rongas
Suomen eOppimiskeskus ry

Kiinnostuksen herättäminen, motivoituneet oppijat, ajattelun ja oppimisen taidot, pirstaletiedon sijaan ymmärtävää oppimista – asioita jotka ovat innostaneet opettajia ja opetuksen kehittäjiä uudistamaan oppimisen suunnittelua ja muotoilua.

Oppimisen ja samalla opettamisen ilo tarttuu kuulijan korvaan aina, kun aiheena on toiminnallinen, aktiivinen ja ilmiöpohjainen oppiminen. Harva opettaja jaksaa itse istua hiljaa paikoillaan koulutuksissa. Yhä useampi onkin herännyt oppijalähtöiseen ajatteluun. Jos opettaja itse ei jaksa olla passiivisena vastaanottajana, ei sitä jaksa lapsi ja nuorikaan.

”Parasta tässä kokemuksessa oli mielestämme oppilaiden ilo, into, ylpeys sekä itse tekemisestä että itsestä osallistujana – ja rohkeus esiintyä.” Näin kuvailivat Hämeenlinnan Yhteiskoulun opettajat ilmiöpohjaisen oppimisen kokeilun tuloksia.

Kiinnostusta herättävä oppiminen yhdistyy oppijan omaan maailmaan, tempaa hänet kokemaan jotain uutta ja virittää oppimisen nälän. Kun oppimista sitoo jokin tosielämän ilmiö, voidaan oppiminen suunnitella niin, että erilaiset osaamisalueet ja sisällölliset tiedot tulevat käyttöön. Samalla voidaan myös järjestää tilaisuus sekä yksilöllisiin oppimispolkuihin että luontevaan yhteisölliseen työskentelyyn.

Ammattiopisto Tavastiassa Hämeenlinnassa alkunsa saanut Kiltakoulut toteuttaa oivaltavalla tavalla oppimisen suunnitteluajattelua, mielekästä oppimisen integrointia ja oppijoita motivoivaa ilmiöpohjaisuutta.

Kiltakoulut-toimintamallin kehittäjän, Tavastian teollisen pintakäsittelyn opettaja Jari Välkkysen kokemus on, että ilmiöpohjainen projektityöskentely avaa itsestään uusia mahdollisuuksia. Hänellä riittääkin viikoittain uutta kerrottavaa.

Rajoja läpäisevä pedagogiikka ja työelämää jäljittelevä projektioppiminen yhdistävät toimijoita yhden oppilaitoksen sisällä, oppilaitosten verkostossa, jo valmistuneita, yrityksiä ja työelämää. Vanha kilta-aate elää uudelleen muotoiltuna informaatioyhteiskunnassa blogeissa, wikeissä, Facebookryhmissä ja videoyhteyksissä. Aineistoja tuotetaan ja jaetaan yhdessä. Ideoita mallinnetaan ja levitetään koulutusalalta toiselle.

Välkkynen iloitsee siitä, miten uudistettu opiskelutyyli näkyy sekä oppijoitten motivaatiossa, oppimistuloksissa että työelämäyhteyksissä. Lukuvuonna 12–13 teoriaopinnot on pelillistetty opetusteknologian tuella. Viikoittaiset kisat saavat opiskelijat keskittymään vihjeisiin ja ratkomaan ongelmia. Pulmatehtäviin on helppo ujuttaa osaamisalueita yhdistäviä osioita, jolloin teoria yhdistyy käytännön soveltamiseen ja siihen liittyvät välineaineet, kuten matematiikka, kemia, fysiikka, kielet ja äidinkieli sulautuvat toteutukseen. Kun pulmatehtäviä ratkotaan tiimeissä, myös yhteistyön taidot ja yhteisöllinen ongelmanratkaisukyky kohenevat.

Ilmiöpohjaisen oppimisen teesi kiteytyy lauseeseen: Maailma ei jakaudu oppiaineisiin vaan ilmiöihin ja ongelmiin, joiden ymmärtämisessä ja ratkomisessa tarvitaan kykyä yhdistää erilaisia tietoja ja taitoja, kykyä oppia maailmasta ja maailmassa.

Informaatiotulvan aikakausi on kognitiivisesti kuormittava. Oppijan on kyettävä kiinnittämään tiedon palaset isompiin asiayhteyksiin, jotta hän ylipäätään pystyisi muistamaan ja ymmärtämään. Hänen on kyettävä hankkimaan tarpeellista tietoa, arvioimaan sitä, soveltamaan olemassa olevaa tietoa, ratkomaan ongelmia, luomaan uusia ratkaisumalleja ja tuottamaan uutta tietoa.

Viime aikoina on entistä enemmän korostettu oppimisen metataitojen merkitystä.

Tämän päivän nuori on töissä vielä 2060-luvun tienoille saakka. Sen ajan työelämätaidoista emme tiedä tarkkaan, mutta tiedämme kuitenkin, että oppimistaitoinen ihminen kykenee hankkimaan elämänkaarensa myöhemmissäkin vaiheissa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tiedonkäsittelyn ja oppimisen taidot ovat siis keskeisiä opittavia asioita. Kun näihin vielä yhdistyy kyky tavoitteelliseen yhteistyöhön ja erilaisen osaamisen yhdistämiseen, alkaa oppijan elämän eväsreppu olla jo hyvin pakattu.

1900-luvun alussa merkittävää oppimisen tutkimusta tehnyt Lev Vygotski, kulttuurihistoriallisen koulukunnan isä, on todennut, että on olemassa hyvää ja huonoa oppimista. Huono oppiminen kulkee kehityksen jäljessä: se ikään kuin täyttää taito- ja tietopalasilla kehityksen jo saavuttamaa tasannetta. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä: raivaa tietä uusille kehitystasoille. Huono oppiminen on ennalta annettua, valmiin kulttuurin siirtämistä vastanottajan mieleen. Hyvä oppiminen tuottaa aina jotakin ennalta arvaamatonta, jotakin, mitä ei vielä ole ollut valmiina olemassa. Hyvän oppimisen rinnalla kasvavat ja kehittyvät elinikäisen oppimisen metataidot.

Tieteellisen tiedon jakautuminen erillisaineisiin on aikoinaan selkiyttänyt ja vienyt syvemmälle alan hallintaan. Nyt informaation loputtomassa virrassa oppija kaipaa taitoa yhdistää asioita mielekkäiksi kokonaisuuksiksi, jotka avautuvat hänen oman ymmärryksensä kautta ymmärrettävinä ja merkityksellisinä ja siten kiinnittyvät muistin rakenteisiin sekä motivoivat oppimaan. Oppimisen hidasteeksi nousee usein se, että yhdessä asiayhteydessä opittu ei siirry uusien asioiden oppimisen avuksi.

Oppimisen itsesäätely on todettu Hanna Järvenojan ja Sanna Järvelän tutkimuksissa tärkeäksi asiaksi, johon tulisi kiinnittää huomiota. Paitsi, että oppija säätelee ja ohjaa omaa toimintaansa, myös ryhmä tukee osallistujien toiminnan säätelyä. Ilmiöpohjainen oppiminen on luontevasti yhteisöllistä työskentelyä ja ajallisesti etenevä oppimisprosessi, jossa osallistujat voivat monin tavoin tukea koko ryhmän edistymistä. Järvenoja ja Järvelä toteavat (2006): ”Tulevaisuuden menestyjiä eivät ehkä ole ne, jotka tietävät eniten, vaan ne, joilla on vahvat oppimisen itsesää- telyn taidot ja jotka pystyvät mukautumaan muuttuviin oppimisen tilanteisiin. Keskeistä on myös se, että oppijalla on kykyä ja halua toimia osana ryhmää.”

Toiminnallinen oppiminen muuttaa myös oppijan ja opettajan roolirajoja. Jari Välkkynen toteaa, että opettajista ja oppijoista tulee tietyllä tavalla kollegoita. Yhteisten projektien ja pelillisen oppimisen tiimellyksessä opettaja voi oppia aina jotain uutta opiskelijoilta, kuten Jari Välkkynen raportoi blogissaan: ”Tämä uusi tyyli opettaa ja opiskella tuotti heti ensimmäisellä viikolla selkeästi alaa kehittävää tulosta ja herätti taas kerran itseni miettimään opettajan roolia.” Opettaja on vanhempi ammattilainen, oppija nuorempi ammattilainen ja oppimista tapahtuu molempiin suuntiin, kukaan ei osaa eikä tiedä kaikkea, mutta yhdessä ilmiöistä saadaan paljon irti.

Lisätietoja

ESR-rahoitteisen AVO-hankkeen osahanke Toimikas eli toiminnallisen ja aktiivisen oppimisen mallit on toteuttanut Hämeenlinnassa ja Otavan Opistolla ilmiöpedagogiikan kehittämistyötä.

Lähde: Järvelä, S. & Häkkinen, P. & Lehtinen, E. toim. (2006) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Helsinki: WSOY

Kategoria SeOppi-artikkelit
Sivu 1 / 3