SeOppi 1/2018

pdf | SlideShare

Teksti: Leena Pöntynen, Kuntaliitto

Iloisena otin vastaan eEemeli 2018 -kilpailun tuomariston puheenjohtajuuden. Näin raadissa toimimisen mahdollisuutena laajentaa omaa osaamistani digitaalisista oppimisratkaisuista. Vastuullisena ihmisenä merkkasin kalenteriini ajankohtia, jolloin tutustun kilpailun osallistujatöihin. Vähän samaan tapaan kuin opettajat varaavat luokalleen tietokoneluokkaa, läppärikärryä tai iPad-koreja. Ja kuinkas kävikään! Sain kokea opetuksen digitalisaation pulmia. Pienessä koossa.

Aivan ensimmäisenä sain huomata, että työnantajani oli rajannut oikeuksiani asentaa mitään koneelleni. Väistelin muureja ja kokeilin, mikä nyt saattaisi tällä kertaa toimia. Sekään ei ihan onnistunut, koska olin unohtanut Apple ID:n salasanani. Buuttasin salasanani ja jäin odottamaan varmistusta.

Lopulta pääsin tuomaroinnin alkuun. Huomasin pian, että käytettävyys läppärilläni ei kaikkiin ohjelmiin ollut ihan paras mahdollinen, ainakaan kun käytin läppäriä vain kosketushiirellä. Esimerkiksi objektien raahaaminen näytöllä ei ollut ihan helppoa.

Kokeiltuani useampaa ohjelmaa innostuin kuitenkin välittömästi. Täydennyskoulutusohjelmissa pohdin jo, miten rehtorina veisin ohjelmat kaikille opettajilleni, kuinka jakaisimme osaamista. Toisessa kohtaa huomasin pohtivani, miten helppoa ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu olisi. Vieläköhän se mahtuisi omaan aikatauluuni…?

Toistin tehtäviä toisensa perään ja pohdin ohjelmia suhteessa arviointikriteereihimme. Miltähän tämä minusta tuntuu, haluaisinko kokeilla tätä lisää, opinko tässä koko ajan? Lopulta taivuin myös lapsityövoiman käyttöön: Pienten appseja kokeili eskaripoikani, isompien appseja 11-vuotias sankari. Nyt olisi ollut tarvetta vielä yläkoululaiselle, mutta häntä taloudestamme ei löytynyt. Mutta lasteni työskentelyä seuratessa vahvistui mutu-fiilikseni: Pelaamalla oppiminen innosti, sopivan tasoinen peli koukutti. Oppimisen polun pystyi näkemään ja lapsen edistymistä seuraamaan reaaliaikaisesti. Tosin objektien raahaaminen kosketushiirellä ei 6-vuotiaalle vasenkätiselle ollut ihan helppoa!

Tämän vuoden kilpailussa etsimme välineitä digiajan löytöretkeilijöille. Sana löytöretkeilijä kertookin paljon! Kun koululla on olemassa sopivat välineet, käyttäjänoikeudet ja salasanat ovat kunnossa, on tärkeää löytää oikeantasoista ja motivoivaa materiaalia juuri omille oppilaille. Se löytyy kokeilemalla, testaamalla ja ennen kaikkea lapsia ja nuoria kuullen. Osa peleistä taipuu välipalaksi, toiset pidempikestoisiksi oppimisen alustoiksi. Löytäminen sen sijaan vaatii opettajalta osaamista sekä digitaidoissa että opetussuunnitelman hallinnassa, mutta myös näköalaa oppilaiden taitotasoista ja tarpeista. Oppilaiden osallisuus, hyvien käytäntöjen jakaminen ja kollegiaalinen tuki vievät hyvin eteenpäin kaikkia näitä asioita. Vielä ei siis kone tai ohjelmat syrjäyttäneet opettajaa. Mutta antoivat opettajuudelle jälleen uuden merkityksen.


eEemeli-kilpailun tulosten julkistus ITK-konferenssissa 12.4. klo 17-18
Lisätietoja: www.eoppimiskeskus.fi/eemeli

Kategoria SeOppi-artikkelit

netti seoppiSuomen eOppimiskeskus ry:n jäsenlehti SeOppi ilmestyy maalis-huhtikuun vaihteessa. Lehden yhteydessä julkaistaan ITK-konferenssin näyttelyjulkaisu eli lehti on tuttuun tapaan jaossa osana Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssin messuaineistoja huhtikuussa.

Lehdestä on mahdollista varata sekä artikkeli- että ilmoitustilaa. Aineistojen deadline on 5.3.2018.

Lisätiedot sekä artikkeli- ja ilmoitustilavaraukset: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Artikkeli- ja ilmoitushinnat

ARTIKKELIT   ILMOITUKSET  
Artikkelisivu A4 995 € + alv Etusisäsivu 1 150 € + alv 
1/1 sivu 995 € + alv
Aukeama A4 1 790 € + alv 1/2 sivu 550 € + alv
1/4 sivu 250 € + alv


Suomen eOppimiskeskus ry:n päättäville yhteisöjäsenille artikkeli- ja ilmoitushinnoista 10 % jäsenalennus.

Tarkemmat mediatiedot >>>

Aikaisemmin ilmestyneet lehdet >>>

SeOppi022017kansieOppimiskeskuksen jäsenlehden syysnumero on ilmestynyt. Lehti sisältää artikkeleita mm. seuraavista aiheista:

  • Oppimisanalytiikka opon apuna
  • Paikkatietoa ja oppimista aidossa ympäristössä
  • DigiKilta - verkostojen verkosto
  • Developing distance learning in computer aided design

Julkaisun digitaaliseen versioon voi tutustua SlideShare-palvelussa sekä pdf-muodossa.

Seuraava SeOppi-lehti ilmestyy keväällä 2018. Lehden yhteydessä julkaistaan ITK-konferenssin näytteilleasettajaliite.

Lisätietoja
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
https://www.eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi

SeOppi 1|2017

pdf | Slideshare

Teksti: Kaisa Honkonen

Suomen eOppimiskeskus ry:n toiminnan 15. juhlavuosi etenee vilkkaan toiminnan pyörteissä. Erilaiset oppimista tukevat kehityshankkeemme ja verkostomme avaavat jatkuvasti erilaisia näkökulmia organisaatioiden, kouluttajien, opettajien ja oppijoiden arkeen.

eOppiminen – verkko-oppiminen – digitaalinen oppiminen – kaikki tämä on 15 vuoden aikana sulautunut oppimiseksi. Tilanteen ja oppijoiden mukaan valitaan menetelmät, aineistot, välineet ja tilat.

Tehokkuuden ja kestävän kehityksen näkökulmasta verkkovälitteinen opetus/ohjaus tai mentorointi voi olla paras väline, mutta kaikkiin tilanteisiin verkko ei välttämättä tarjoa optimaalista ratkaisua. Ihmiset edelleen tarvitset toisiaan, välitöntä vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa. Ilmeitä ja eleitä, joista pystyy määrittämään kuka on aikeissa seuraavaksi puhua, niitä pieniä niiskauksia ja tuhahduksia, jotka tekevät keskustelusta aidon ja lisäävät ymmärrystä toisen viestistä.

Katri Saarikiven artikkelissa “Mitä jos empatia olisi tärkein työtaito?” pohditaan, mihin ihmistä tarvitaan robottien ja koneiden maailmassa. Mitä ihminen voi tuoda maailmaan, jossa algoritmit määrittävät toiminnan? Hänen mukaansa tarvitaan ymmärrystä ihmisestä. Empatia antaa keinot asettua toisen asemaan ja samaistua toisen tunteeseen. Mitä paremmat empatiataidot meillä on, sitä varmemmin pystymme tulevaisuuden työelämässä toimimaan. (Katri Saarikivi puhui työelämäoppimisesta eOppimiskeskuksen neuvottelukunnan avoimessa juhlakokouksessa 16.3.2017).

Olemme saaneet useissa kansainvälisen huippuosaajan puheenvuorossa kuulla, että tulevaisuuden tärkein taito ei niinkään ole vastata, vaan kysyä. Lontoon BETT-messuilla tänä vuonna neurologian tohtori Beau Lotto esitteli tutkimustaan luovuuden synnystä. Siitä, että luovuus syntyy tilanteissa, joissa katsomme olemassa olevaa asiaa eri näkökulmasta, eri ulottuvuudesta. Matka paikasta A paikkaan B ei ole lineaarinen, emmekä voi tietää kuinka monta askelta matkalla kuluu.

eOppimiskeskuksen 15 vuotisen taipaleen aikana on kohtautettu ihmisiä ja rakennettu verkostoja, joissa on ollut pakko katsoa asioita eri näkökulmista ja ulottuvuuksista - opettajan, yrityksen ja oppijan näkökulmista, peagogiikan ja tekniikan näkökulmista – tottuneen käyttäjän ja aloittelijan näkökulmista.

Mikkelissä Ihminen+-seminaarissa tohtori Koert van Mensvoort antoi opettajille neuvon, “opettakaa lapset unelmoimaan tulevaisuus, seuraavaksi he tekevät sen”.

eOppimiskeskuksen toiminnan kivijalkana on aina ollut yhdessä tekeminen, vertaisoppiminen ja jakamisen kulttuuri erilaisissa verkostoissa. Tulevaisuudessa ja jo tänään tarvitsemme entistä enemmän toisiamme mahdollistaaksemme asioiden testaamisen käytännössä ja saatujen oppien jaon uusien kokeilujen pohjaksi. Lasten lisäksi myös aikuisten täytyy unelmoida ja uskaltautua etsimään erilaisia ja uskaltautua etsimään uusia uuden oppimisen tapoja ja tekemään asiat toisin. Tervetuloa mukaan kaikkiin tapahtumiimme niin tänä juhlavuotenamme kuin tulevina. Tiedotuskanavina verkostojemme lisäksi www.eoppimiskeskus.fi sekä sosiaalisen median kanavat Facebook, LinkedIn, Twitter.

Linkkejä

Koert van Mensvoort: www.mensvoort.com
Beau Lotto: http://beaulotto.com
Katri Saarikivi: https://medium.com/@katrisaarikivi
Optisia harhoja: www.labofmisfits.com/​articles/​illusionsoflight.asp

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1|2017

pdf | Slideshare

Teksti: Marjatta Puustinen, Annamari Pudas

Lapin ammattikorkeakoulun kirjasto ja eOppimiskeskus ovat mukana Poluttamo – oma digipolku oppimiseen -hankkeessa, jossa Lapin AMK:n tavoitteena on mm. koota ja luoda toimintamalleja sekä tehdä verkkoon palveluja ja sisältöjä, jotka auttavat toisen asteen opiskelijoita edistämään tiedonhankintataitojaan opintojaan tai työelämää varten.

Eri koulutusohjelmissa ja -aloilla tiedonhankintataitojen merkitys vaihtelee. Nykyään alaa ja ammattia voidaan vaihtaa usein ja elinikäinen oppiminen koskettaa lähes kaikkia. Siksi tiedonhankintataitoja on syytä kasvattaa vaihe vaiheelta tarpeen mukaan.

Korkeakouluissa tiedonhankinnan taitoja opetetaan opintojen eri vaiheissa vaihtelevassa määrin. Usein opinnot liittyvät muihin ns. oppimaan oppimisen taitojen opetukseen. Opintomateriaalit tai -jaksot saattavat olla suljetuissa oppimisympäristöissä ja niiden tiedonlähteinä käytetään aineistoja, joihin on pääsy vain kyseisen oppilaitoksen opiskelijoilla ja henkilökunnalla. Toisella asteella taitojen kirjo on todella suuri, ja jatkumoa tiedonhankintataitojen systemaattisesta opettamista läpi eri koulutusasteiden ei yleensä ole.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että netin käyttötaito viihdetarkoituksessa eri välineillä ei takaa tiedonhankintataitojen ja lukemisen ymmärtämisen kehittymistä. Poluttamo-hankkeessa tehtiin toisen asteen opiskelijoille pienimuotoinen kysely tiedonhankinnasta. Eri koulutusaloilla vastaukset (379 vastaajaa) olivat hyvinkin erilaisia. Painettujen kirjojen koettiin vielä olevan tärkeä tiedonlähde, mutta verkosta saatava materiaali ja tuntimuistiinpanot olivat merkittävässä roolissa. Tässäkin kyselyssä moni koki nykyisten taitojensa olevan riittäviä opintoja ajatellen. Vastaajat saivat itse kirjoittaa mikä on tiedonhankinnassa vaikeaa. Noin 50 vastauksessa luotettavan tiedon löytäminen ja arvioiminen mainittiin vaikeaksi ja/tai aikaavieväksi. Toiseksi vaikeimpana (15 vastauksessa) kirjattiin oikeiden hakusanojen löytäminen.

Tiedonhankinnassa tärkeässä osassa ovat digitaidot, lähinnä kyky hyödyntää verkkoa sekä erilaisia laitteita. Pohjimmiltaan tiedonhankinta on kuitenkin kognitiivinen prosessi. Se vaatii kykyä tunnistaa oma tiedontarpeensa, ymmärtää käsitteitä ja niiden välisiä suhteita, arvioida ja valikoida tietoa kriittisesti sekä soveltaa sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Poluttamo-hankkeessa pohditaan erilaisia keinoja, joilla käytännön digitaidot ja tiedonhankinnan kognitiivinen ulottuvuus saadaan kohtaamaan. Pelillisyys on noussut vahvaksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Educational Escape Room -menetelmä on yksi tapa, joka voi tuoda lisää tehoa ja iloa tiedonhankintataitojen kehittämiseen. Pelatessaan nuori voi hyödyntää omia vahvuuksiaan (digitaidot) uusien taitojen kehittämisessä (tiedonhankinta) ja olla aktiivinen toimija omassa oppimisessaan.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1|2017

pdf | Slideshare

Teksti: Henriikka Hannula

Tietosuoja on osa yksityisyyden suojaa, ja jokaisen – myös opiskelijan – perusoikeus. Kaikki tiedot, jotka voidaan suoraan tai välillisesti yhdistää opiskelijaan, ovat henkilötietoja, joiden käsittelyssä noudatetaan henkilötietolakia. Yhteystiedot ovat kiistatta henkilötietoja, mutta niin ovat myös tiedot, joita kerätään opiskelijan käyttäytymisestä niin luokkahuoneessa kuin sähköisessä oppimisympäristössäkin. Oppimisanalytiikka kehittyy alana kovaa vauhtia, mutta vaikeaselkoinen tietosuoja jää helposti nopean kehityksen jalkoihin.

Jos oppimisanalytiikan käytön kohteena on yksittäinen opiskelija, tullaan väistämättä käsitelleeksi henkilötietoja. Henkilötietolaki asettaa tällöin seuraavat vaatimukset:

  • käsittelylle on määriteltävä oppilaitoksen lakisääteisten tehtävien – eli toisin sanoen opetuksen järjestämisen – mukainen tarkoitus,
  • tietojen on oltava virheettömiä ja käyttötarkoitukseensa tarpeellisia,
  • opiskelijalle on kerrottava tietojen käytöstä ja sen tarkoituksesta ennen käsittelyn aloittamista,
  • opiskelijalle on annettava mahdollisuus kieltää käsittely, ja
  • hänelle tulee kertoa henkilötietolain mukaisista oikeuksista, kuten oikeudesta nähdä hänestä kerätyt tiedot sekä mahdollisuudesta saada tiedot oikaistuiksi.

Näiden ehtojen täyttyminen ei yksin riitä, sillä käsittelylle on vielä oltava henkilötietolain mukainen peruste. Oppilaitosten kohdalla mahdollisia perusteita on oikeastaan vain kaksi: asiayhteys opiskelijan ja oppilaitoksen välillä tai opiskelijan antama suostumus. Suostumuksen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun tietoja luovutetaan kolmannen tahon käsiteltäväksi tai kun käsittely saattaa johtaa opiskelijahuollon tukitoimiin.

Oppimisanalytiikan käyttöön liittyy kuitenkin ongelma: oppilaitokset saavat kerätä vain sellaisia opiskelijaa koskevia tietoja, joiden tarpeellisuus opetuksen järjestämisen kannalta pystytään perustelemaan. Oppimisanalytiikka on niin uusi konsepti, että sen käsitteellinen sovittaminen välttämättömäksi osaksi opetuksen järjestämistä voi olla haasteellista. Tämä taas tarkoittaa sitä, että oppimisanalytiikan käyttöön kannattaa varmuuden vuoksi hankkia suostumus opiskelijoilta tai heidän huoltajiltaan. Jotta suostumus olisi pätevä, tulee oppilaitoksen pystyä selittämään tarkalleen, mitä tiedoilla aiotaan tehdä ja miksi.

Entistä mutkikkaammaksi asian tekee se, että toukokuussa 2018 aletaan soveltaa EU:n tietosuoja-asetusta, joka tuo mukanaan sekä tiukempia edellytyksiä tietojen käsittelylle että laiminlyöntejä koskevan ankaran seuraamusmaksujärjestelmän. Suostumuksen tulee asetuksen aikakaudella olla todistettavasti annettu, vapaaehtoinen, tietoinen, yksilöity ja yksiselitteinen tahdonilmaisu, jonka antaja on tietoinen tietojen kaikista sen kattamista käyttötarkoituksista sekä niitä varten toteutettavista toimenpiteistä. Se voidaan myös perua milloin tahansa. Oppimisanalytiikan kontekstissa muutokset ovat kiperiä, ja ne voivat pahimmassa tapauksessa estää sekä oppilaitoksia että opiskelijoita hyötymästä oppimisanalytiikasta täysmääräisesti.

Oppilaitosten ja oppimisanalytiikan kehittäjien kannattaa varmistaa käytäntöjensä lainmukaisuus niin nykyisen lainsäädännön kuin tulevan asetuksenkin näkökulmasta. Tietosuoja-asioissa kannattaa mieluummin pelata varman päälle kuin ottaa turhia riskejä: onhan hyvin hoidettu tietosuoja samalla luottamusta nostattava tekijä.

Muistilista oppimisanalytiikan käyttämiseksi oppilaitoksissa

  1. Varmista, että kaikessa oppimisanalytiikan käytössä noudatetaan henkilötietolainsäädäntöä: laiminlyönnit voivat johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
  2. Älä koskaan käytä oppimisanalytiikkaa ilman, että opiskelijat tietävät sen käytöstä ja tarkoituksista.
  3. Muista, että oppimisanalytiikan perusteella ei esimerkiksi saa ryhtyä opiskelijahuollon toimenpiteisiin ilman opiskelijan erillistä suostumusta oppimisanalytiikan käytöstä tähän tarkoitukseen.
  4. Älä ota riskejä: selvitä toiminnan lainmukaisuus aina etukäteen.
Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1|2017

pdf | Slideshare

Teksti: Anu Konkarikoski, Riikka Riihimäki, Jari Välkkynen

Ammatillisen koulutuksen reformi siirtää koulutuksen painopistettä entistä enemmän työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Toki oppilaitosten seinien sisällä saa työvaltaisissa oppimisympäristöissä omien ominaisuuksiensa ja henkilökohtaisen opiskelusuunnitelmansa mukaisesti kasvattaa osaamistaan ennen kuin siivet kantavat työelämän pyörteissä.

Yksilöllisten polkujen vuoksi etenemistahti ja oppimisen paikat ovat moninaiset. Yhä yleistyvissä opiskelijaprojekteissa kertyy monenlaista oppimista opiskelijan roolista riippuen. Joka tapauksessa opettajan määräämän samaan tahtiin naulaamisen aika on auttamatta ohi. Opettajan ja opiskelijankin kannalta tämä näyttäytyy oppimisen seurannan haasteena. Jos joku vielä hoitaa seurantaa opettajan päiväkirjan takalehtien taulukoilla, on aika siirtyä digiin. Toiveena on viimein päästä aikaan, jolloin digitaalisuus toimii työn helpottajana. Tässä tarvitaan vanhojen huonojen digikokemusten luomien uskomusten purkamista sekä vahvaa palvelumuotoilun näkökulmaa ohjelmistojen ja älylaitesovellusten suunnitteluun. Markkinoilla on monia pieniä sovelluksia asian hallintaan, mutta kustannustehokkainta ja turvallisinta on hoitaa asia osana oppimisympäristöä ja opiskelijahallintojärjestelmää.

Ammattiopisto Tavastian teollisen pintakäsittelyn alalla aikuisten ja nuorten opinnot sekä kaikki eri koulutuksen rahoitusmuodot on viety samaan työvaltaiseen oppimisympäristöön, jossa opettajatiimit opettavat ja ohjaavat opiskelijoita tukenaan ammatilliset ohjaajat. Vuosi on jaettu teeman ja aiheen mukaisiin päiviin, joihin kutsutaan kaikki aiheeseen liittyvien ammattitaitovaatimusten mukaista lisäoppia tarvitsevat opiskelijat. Aiheen tarkastelukulma ja syvyys määräytyvät suoritteilla olevan tutkinnon mukaan.

ESR-rahoitteisessa Poluttamo-hankkeessa on valittu pilottiympäristöksemme Turun yliopiston ViLLE-oppimisjärjestelmä. Sen etuja ovat maksuttomuus, monipuolisuus niin oppimisanalytiikassa kuin automaattisesti arvoitujen tehtävien suhteen sekä mahdollisuus käyttää järjestelmää yli organisaatiorajojen. Lisäksi ViLLE:ssä on monipuolisia sisältöjä jo valmiina: Jos toisen opettajan tekemä tehtävätyyppi ei suoraan sovellu omaan käyttöön, pieni muokkaus voi riittää.

Pintakillassa ollaan rakentamassa ViLLEä tueksi autenttiseen oppimiseen. Ammattitaitovaatimuksittain on tehty osin automaattisesti tarkastettavia tehtäviä, osin opettajan arvioimia tehtäviä. Oppimisympäristön avoimuudesta ei ole tarvinnut luopua: automaattisesti tarkistuvat tehtävät ovat tukimateriaalia ammattisanastoon ja työn perustana olevan tiedon oppimiseen. Itse työprosessien vaiheet ja teoriatiedon soveltamisen käytännön työssä opiskelija raportoi edelleen omaan sähköiseen portfolioonsa, joka syksyllä 2016 aloittaneilla opiskelijoilla on Instagramissa. Opetustiimi seuraa työtaitojen harjaantumista ja ammattisanaston täsmentyvää käyttöä ja kuittaa tykkäystoiminnolla tehtävät tehdyksi. Korjaavaa palautetta pyritään antamaan vain kasvotusten, mutta pitkän työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana käytetään myös ViLLEn henkilökohtaista palautekanavaa ja videopuheluita.

Jotta oman oppimisen eteneminen olisi helppoa ja mielekästä, tekeillä on osaamismerkkejä ja käytössä ViLLEn harjaantumismittari. Tutkinnon perusteiden mukaisista osaamismerkeistä olisi hyvä olla valtakunnallisia toteutuksia, mutta Poluttamo-hankkeessa teemme kokeiluita asian suhteen. Opintojen suunnitelmalliseen pelillistämiseen edetään, kun ViLLE-pilotin kokemuksia saadaan tämän vuoden aikana koostettua.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1|2017

pdf | Slideshare

Teksti: Rolf Lindén & Mikko-Jussi Laakso, Turun yliopisto

J. D. Salingerin vuoden 1951 klassikko Sieppari ruispellossa kuvailee 16-vuotiaan Holden Caulfieldin elämää ja ajatusten kulkua, kun hänet erotetaan huonojen arvosanojensa takia viidennen kerran koulusta. Elämää sävyttävät aiemmat tragediat, vaikea suhde vanhempiin ja eteerinen haaveilu merkityksellisyydestä, jota kuvastaa hyvin kirjan nimeksikin valikoitunut haaveammatti siepparista, joka estää leikkiviä lapsia näkymättömiltä vaaroilta.

Vaikka ajatus viidesti koulusta erotetusta pojasta tuntuu nyky-Suomessa kärjistetyltä, kirja kuvailee hyvin hapuilevaa nuorta, joka ei saa tarvitsemaansa tukea eikä löydä etsimäänsä suuntaa elämälleen. Holden tekee saman valinnan monen nykyaikaisen vertaisensa kanssa eikä hae tarvitsemaansa tukea heiltä, jotka voivat häntä auttaa.

Nykynuorten etuna Salingerin aikakauden nuoriin on, että apua on mahdollista saada jo ennen kuin sitä pyytää, ja huonosti menestyviä pyritään erottamisten sijaan auttamaan. Sähköiset oppimisjärjestelmät keräävät systemaattisesti tietoa opiskelijan toiminnasta järjestelmässä, ja sisään- ja uloskirjautumisten ja tehtäväpalautusten ohella tietoa kertyy muun muassa vastausten oikeellisuudesta, tehtävien avaamisista ja sulkemisista sekä eri toimenpiteisiin käytetystä ajasta. Kun tietoa kerätään samanaikaisesti riittävän suurelta määrältä opiskelijoita, kerätystä datasta voidaan tiedonlouhinnan ja tilastollisten menetelmien avulla havaita toimintaa kuvaavia säännön alaisuuksia. Eräs esimerkki tällaisten säännön alaisuuksien tunnistamisesta on Lasse Seppäsen SeOppi-lehden numerossa 02/2016 kuvailema keskeyttämisriskin alaisten opiskelijoiden tunnistaminen opiskelijoiden kirjautumiskäyttäytymisen avulla. Taustalla vaikuttava ajatus on selvä – motivoituneet opiskelijat tekevät tehtäviä ja hyödyntävät tarjottua kurssimateriaalia, ja samalla kirjautuvat säännöllisesti kurssijärjestelmään.

Silloin, kun oppimisjärjestelmää käytetään tehtäväpalautusten ohella myös itse tehtävien tekoon, kertyvästä datasta paljastuu tietoa myös opiskelijoiden opiskelutottumuksista ja ajanhallinnasta. Osalla opiskelijoista on taipumuksia tehdä saamiaan tehtäviä öisin, jolloin säännöllinen unirytmi kärsii ja opiskelija menestyy opinnoissaan huonommin. Kun tehtävät tehdään suoraan oppimisjärjestelmään, huono toimintamalli voidaan tunnistaa ja siihen vaikuttavat ylläpitävät tekijät voidaan selvittää yhdessä opiskelijan kanssa. Ajatus on siis sama kuin Seppäsen esimerkissä, mutta erityyppinen data tarjoaa vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Huonot opiskelutottumukset ja heikentynyt motivaatio heijastuvat useille kursseille samanaikaisesti, mutta opiskelijalla voi vastaavasti olla ongelmia myös yksittäisten kurssien kanssa. Tarkasteltava ajanjakso on tällöin paljon lyhyempi — olennaista tietoa opiskelijan opintomenestyksestä on yleensä tarjolla vain muutamalta viikolta kurssin alusta. Erityisesti suurilla kursseilla opettaja ei ehdi saada riittävän tarkkaa kuvaa yksittäisten opiskelijoiden taidoista, eikä opiskelija aina osaa Holdenin tavoin itse arvioida oman osaamisensa riittävyyttä. Toistuvasti luennoitavilla suurilla kursseilla voidaan kuitenkin hyödyntää aiemmilta vuosikursseilta kertynyttä dataa, jonka avulla voidaan ennustaa opiskelijan opintomenestystä meneillään olevalla kurssilla. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka yksittäiset opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain, eri vuosikurssit ovat silti keskenään melko samanlaisia. Kun opiskelija lähtee kulkemaan kurssilla polkua, jollainen on jo usein aiemmin johtanut huonoon lopputulokseen, hänelle voidaan tarjota apua kurssin suorittamisessa. Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella kolme neljäsosaa seitsemänviikkoisen korkeakoulukurssin pudokkaista voidaan tunnistaa pelkästään tehtäväpalautusten ja saavutettujen pistemäärien perusteella luotettavasti jo muutaman viikon jälkeen, vaikka iso osa kurssin sisällöstä on edelleen opettamatta. Ennakoivia tekijöitä täydentämällä tunnistus voidaan tehdä vielä tätäkin aikaisemmin.

Yhdistämällä erilaisia analytiikalla avustettuja tukitoimia arvioimme saavuttavamme keskimääräiselle opiskelijalle noin kymmenen opintopisteen parannuksen vuositasolla. Holdenin kaltaisille nuorille on siis mahdollista saada apua ajoissa, mutta miten pidetään huolta siitä, että kiireellisesti apua tarvitsevia nuoria on alun alkujaankin mahdollisimman vähän?

Oppimisjärjestelmän päätehtävä on helpottaa opettajan arkea ja vapauttaa hänet rutiininomaisista tehtävistä oppilaiden tueksi. Turun yliopistossa kehittämämme ViLLE-oppimisjärjestelmä on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Valtaosa sen tehtävistä on satunnaisesti generoituja ja automaattisesti arvioituja eli oppilas voi harjoitella opeteltavaa asiaa saman tehtävän avulla useita kertoja ilman, että tehtävä toistaa itseään. Satunnaisuus ja automaattinen arviointi mahdollistavat myös välittömän palautteen, jolloin oppilas näkee tehtävän malliratkaisun sekä tehdyn ratkaisun kannalta hyödyllistä tietoa.

Alakoulussa sähköisiä tehtäviä voidaan hyödyntää monipuolistamaan opetusta ja opettamaan lapsille huomaamattomasti laitteiden käyttöä. Parhaimmillaan sähköiset tehtävät helpottavat eriyttämistä ja tarjoavat monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta. ViLLE:n matematiikan ja ohjelmoinnin sähköisen opintopolun avulla opettajalla on monta tapaa eriyttää oppilaitaan. Oppilaalle asetettua vaatimustasoa voidaan eriyttää ylöspäin, tarjota alaspäin mukautettuja perustehtäviä, tai luoda oppilaalle kokonaan yksilöllistetty matematiikan oppimateriaali, joka tukee hänen erityistarpeitaan. Toisto ja järjestelmän tarjoama palautesykli vahvistavat oppilaan osaamista ja tarjoavat mahdollisuuden kerrata yhdessä opittua sisältöä.

Oppimisjärjestelmän tarjoaman automaattisen palautesyklin ohella on tärkeää, että tieto oppilaan osaamisesta kulkee myös opettajan kautta. Analytiikan ansiosta opettajalle jää tarkka tieto oikeista ja vääristä vastauksista ja jopa tieto kotitehtäviin käytetystä ajasta. Oppilaiden laskemista matematiikan tehtävistä analysoidaan ViLLE:ssä tyypillisimmät solmukohdat, eli haastavimmat aihealueet matematiikan oppimisessa. Oppilaiden laskiessa tehtäviä opettaja näkee, ketkä oppilaista tarvitsevat lisää tukea, ja millä osa-alueilla tuen tarpeet ilmenevät. Näin oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää kohdentamaan opettajan niukkoja resursseja paremmin sinne, missä niistä on eniten
apua. Automaattisesti arvioidut ja välitöntä palautetta antavat tehtävät auttavat vapauttamaan opettajan resursseja myös muilla tavoilla, sillä iso osa oppilaista pystyy etenemään välittömän palautteen avulla itsenäisesti, jolloin tarve opettajan antamalle avulle pienenee. Opettaja pystyy tällöin keskittymään sellaisten oppilaiden auttamiseen, jotka eivät selviä tehtävistä itsenäisesti.

Oppimisanalytiikka ja oppimisjärjestelmät tarjoavat yhdessä opettajalle työkalut pudokkaiden tunnistamiseen ja oppimisvaikeuksien synnyn ennaltaehkäisyyn, ja omalta osaltaan auttavat ennaltaehkäisemään Holdenin kaltaisten tapausten syntyä nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On vaikeaa kuvitella tulevaisuutta, jossa nykyinen koulutusjärjestelmämme olisi kehittynyt yhtä paljon nykyisestä, kuin nykyjärjestelmämme on kehittynyt Salingerin aikaisesta verrokistaan ilman oppimisanalytiikan ja oppimisjärjestelmien tarjoamaa yhteistä ja johdonmukaista tukea.

Turun yliopisto on pioneeri oppimisanalytiikan ja sähköisen arvioinnin tutkimuksen saralla ja yliopistoon perustettiin syksyllä 2016 Oppimisanalytiikan keskus. Keskuksen tavoitteena on luoda tutkimuspohjainen ja oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opetuksen kehittämisen malli taaperosta tohtoriin. Tätä varten keskus on mukana luomassa oppimisanalytiikan verkostoa, johon tarvitaan mukaan kaikki opetuskentän toimijat. Tämä verkosto kokoontuu seuraavan kerran ITK-päivillä huhtikuussa 2017 – Tervetuloa mukaan!

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1|2017

pdf | Slideshare

Teksti: Ari-Matti Auvinen

Oppimisanalytiikka on nopeasti kehittyvä ala. Oppimisanalytiikalla ymmärretään yleisesti oppijoista kertyvien tietojen keräämistä, analysointia ja raportointia siten, että voidaan ymmärtää ja optimoida oppimista ja oppimisen ympäristöjä. Oppimisanalytiikalla on valtavasti mahdollisuuksia oppimisen prosessien tukemisessa ja alalla tehdään monimuotoista tutkimus- ja selvitystyötä, mutta mistä kaikesta oppimisanalytiikan tutkimuksessa tällä hetkellä keskustellaan?

Mikä luo perustan oppimisanalytiikalle?

Oppimisanalytiikka perustuu laajalle määrälle dataa, joka syntyy oppijoiden toiminnasta erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä. Tätä valtavaa datamäärää pystytään nykyisin keräämään ja analysoimaan entistä tehokkaammin, ja oppimisanalytiikka onkin paljon velkaa erilaisille business intelligence -sovelluksille sekä jatkuvasti kehittyville muille data-analytiikan muodoille ja toimintatavoille. Kaikkea kertyvää dataa ei tarvitse analysoida ja samalla on huolehdittava siitä, että vain sellaista dataa kerrytetään, jolla on todellista oppimista tukevaa käyttöä.

Kun analysoitavaa dataa on huikeita määriä, etenkin oppimisanalytiikan haasteena on tuoda analysoinnin perusteella tehtäväraportointi niin oppijoille kuin oppimisen tukena toimiville henkilöille ymmärrettävään muotoon. Tässä työssä etenkin visualisointi (esimerkiksi visuaaliset hopsit) ovat avainasemassa.

Erilaiset oppimisen ja toiminnan ympäristöt

Monimuotoistuva oppiminen muuttaa tiedonkeräämistä oppijoista ja heidän toiminnastaan. Oppimista tapahtuu sekä suljetuissa (esimerkiksi oppilaitosten omissa) oppimisen ympäristöissä kuin myös avoimissa oppimisen ympäristöissä (esimerkiksi MOOC-kursseilla). Toinen tärkeä jaottelu on formaalin oppimisen ja non-formaalin oppimisen jako, kun non-formaalin oppimisen merkitys on jatkuvasti kasvamassa. Kolmas jaottelu koskee erilaisia oppimisen tapoja, joista jää hyvin erilaisia digitaalisia jälkiä. Tämä oppimisen moninaisuus sekä kaiken yhdestä oppijasta erilaisissa ympäristöissä ja konteksteissa kertyvän datan määrä ja laatu ovat oppimisanalytiikan keskustelun merkittäviä teemoja ja haasteita. Samalla tämä keskustelu on BigData-MyData-keskustelun aivan ytimessä, kun joudutaan hahmottamaan kaiken eri tavoilla kertyvän datan omistajuutta ja oikeuksia.

Erilaiset oppimisanalytiikan keskustelujen teemat

Oppimisanalytiikan tänäisestä tutkimuksesta voidaan tunnistaa muutamia keskeisiä temaattisia kokonaisuuksia. Käsittelen tässä sellaisia tutkimuksellisia teemoja, jotka liittyvät etenkin oppijoiden tukemiseen ja heidän oppimisprosesseihinsa. Oppimisanalytiikalla tuotetaan paljon tietoa myös oppilaitosten tarpeisiin ja luodaan mahdollisuuksia esimerkiksi oppilaitosten keskinäisiin ja oppilaitosten sisäisiin vertailuihin, mutta en seuraavassa käsittele niitä.

Ensimmäinen tutkimuksen tärkeä teema-alue on oppimisanalytiikan tuki oppijoiden itseohjautuvuudelle sekä oppijoiden omien kykyjen ja kehityksen tukemiselle. Tämä teema on myös esillä monissa alan kokeiluissa ja kehittämishankkeissa. Toinen teema on oppimisanalytiikalla oppimisen erilaisten yksilöllisten vaikeuksien ja pullonkaulojen tunnistaminen. Tämä teema liittyy myös oppimisen keskeyttämisen hallintaan, joka etenkin oppimisen monimuotoistuessa on entistä suurempi haaste. Kun oppijat toimivat monissa eri oppimisen ympäristöissä ja konteksteissa, ei oppiminen kaikissa ympäristöissä ole yhtä helppoa tai luontevaa. Kolmas teema liittyy edelliseen ja koskee oppimiseen kohdentuvien erilaisten tuki-interventioiden tyyliä ja ajoitusta – milloin ja millä tavoilla oppijat mahdollisesti tarvitsevat tukea ja minkälainen tuki toimii.

Neljäs teema liittyy oppijoiden verkostoihin – minkälaisissa verkostoissa oppijat toimivat, mitä tukea oppimisen prosessille voivat vertaiset antaa ja miten (esimerkiksi verkostoanalyysin keinoin) voidaan tukea näitä oppimiselle tärkeitä verkostoja ja niiden kautta syntyviä suhteita. Kun oppiminen on tulevaisuudessa entistä yhteisöllisempää toimintaa, niin tämän aiheen merkitys tulee jatkuvasti kasvamaan. Viides teema liittyy oppijoiden reitittämiseen erilaisiin vaihtoehtoisiin oppimisen resursseihin eli miten havaittuja oppimisen hankaluuksia tai kapeikkoja – tai liian vaatimatonta ponnistelua vaativia kokonaisuuksia – voitaisiin korvata vaihtoehtoisilla oppimisen resursseilla. Ja kuudes teema liittyy oppijoille annettavaan ja oppijoiden saamaan palautteeseen – miten oppimisanalytiikan avulla luotavaa palautetta voidaan jatkuvasti parantaa ja siten myös oppimisenkokemusta tukevoittaa.

Näiden sisällöllisten teemojen ohella erityisen tärkeiksi tutkimuksen ja keskustelun teemoiksi ovat nousseet eettiset ja tietoturvaan liittyvät kysymykset. Kun oppijoista kerätään jatkuvasti eri ympäristöissä paljon tietoja, niin onko oikein ja hyväksyttävää niitä käyttää ja yhdistellä? Kenellä pitäisi olla oikeudet niihin ja kenen luvalla tietoja saisi käyttää? Tietoturva on luontevasti myös olennainen aihe. Jos erilaisten rajapintojen avulla voidaan tietoja helposti yhdistellä, niin mitä tietoturvahaasteita tähän liittyy? Oppimisen erilaiset ympäristöt poikkeavat vahvasti toisistaan tietoturvan järjestämisen osalta.

Oppimisanalytiikan haasteet

Oppimisanalytiikan keskusteluissa ja tutkimuksissa nousee esille myös monia haasteita. Ensimmäinen suuri haaste liittyy kerättävän datan heterogeenisyyteen, ja myös siihen seikkaan, että painopiste on ollut vahvasti kvantitatiivisen datan keräämisessä ja analysoimisessa. Toinen haaste onkin oppijoiden oppimisen kokemuksen ymmärtäminen ja siitä olennaisen tiedon kerääminen ja analysointi. Kolmas haaste liittyy datan määrään ja sen liki hallitsemattomaan kasvuun – hukummeko dataan ymmärtämättä siitä riittävästi? Ja merkittävin haaste on muuntaa saatava kerätty data raportoidusta tiedosta toiminnaksi saakka – ei riitä, että tiedämme oppijan olevan opintojen keskeyttämisen vaarassa vaan meidän täytyy pystyä tarjoamaan myös ratkaisuja havaittuihin ongelmiin (esimerkiksi reitittämällä oppijaa toisenlaisiin oppimisen resursseihin tai vaihtoehtoisiin suoritustapoihin).

Kirjoituksessa keskeisenä lähteenä on käytetty Papamitsiou, Z – Economides, A (2014): Learning ​Analytics​ and ​Educational​ Data​ Mining​in Practice: A Systematic Literature Review of Empirical​ Evidence.​ Educational ​Technology ​& ​Society, 17(4), 49-64

Kategoria SeOppi-artikkelit

netti seoppiHuhtikuussa on jälleen tarjolla ajankohtaista ja syventävää tietoa digitaalisen oppimisen uusista ilmiöistä, kun SeOppi-lehden vuoden ensimmäinen numero ilmestyy. Lehden yhteydessä julkaistaan ITK-konferenssin näyttelyjulkaisu - lehti jaetaan siis kaikille ITK-konferenssin vierailijoille.

Lehden valmistelut ovat alkaneet ja taitto käynnistyy helmikuun loppupuolella. Vielä ehtii siis mukaan - lehdestä on mahdollista varata sekä artikkeli- että ilmoitustilaa. Tarkempiin mediatietoihin sekä aiemmin ilmestyneisiin lehtiin voi tutustua SeOppi-lehden sivuilla.

Artikkeli- ja ilmoitustilavaraukset: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Sivu 1 / 6