Avoimet oppimateriaalit Suomen voimavaraksi

13.10.2014

SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare

Teksti Kari A. Hintikka Ideahautomotiimi, Otavan Opisto 

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) puitteissa käynnistettiin EduCloud-konsortio ja Koulutuksen Pilviväylä, joka kokoaa sähköisiä oppimateriaaleja valtakunnalliseksi markkinapaikaksi. Palvelua kehitetään ensisijaisesti kaupallisten oppimateriaalien näkökulmasta.

EduCloud ei erityisesti huomioi netin avoimia oppimateriaaleja, kuten Otavan Opiston Internetix, wikit ja LeMill (Educational Open Resources; OER). EduCloudin rinnalla esimerkiksi yliopistoissa kehitetäänkin ekosysteemiä tukemaan korkeatasoisten kansainvälisten verkkokurssien, kuten MOOCit, valmistamista ja jakelua.

Avoimia oppimateriaaleja käytetään laajasti ja niihin liittyy joitain erityispiirteitä. Niillä tarkoitetaan oppisisältöjä, jotka ovat erilaisin lisenssein periaatteessa kenen tahansa käytettävissä ja lisenssistä riippuen toisinaan myös muokattavissa ja kaupallisestikin jatkojalostettavissa.

Otavan Opisto on kehittänyt avoimille oppimateriaaleille mallin, joka kokoaisi kansalliset sisällöt yhteen paikkaan osaksi varsinaista EduCloudia. Konseptia on esitelty alustavasti konsortiolle.

Avoimien oppimateriaalien ekosysteemi (työnimi) perustuu mikro- ja joukkorahoitukseen, jossa sisällönostajat jättävät tarjouspyyntöjä materiaaleista tekijöille. Toisin kuin kaupallisella sektorilla, aineistoista maksetaan kollektiivisesti vain kerran, esimerkiksi yhden kunnan koulut. Sen jälkeen sisällöt ovat kaikkien vapaasti käytettävissä avoimien lisenssien puitteissa. Hyötyinä olisi merkittävä kustannussäästö valtakunnallisesti vuosittain sekä ketteryys yksittäisten, spesifienkin materiaalien saatavuuteen.

Avoimien oppisisältöjen ekosysteemi kehittää erityisesti niiden valtakunnallista tuotantoa, jakelua ja käyttöönottoa. Suomessa on tuotettu avoimia oppisisältöjä vapaaseen käyttöön jo 1990-luvun puolivälistä alkaen, kuten Otavan Opiston Internetix. Tuottajia on paljon, alkaen Wikiopistosta, mutta tarjontaa ei ole koottu keskitetysti eikä niiden olemassaolosta tiedoteta aktiivisesti. Sisältöjen tuottajat eivätkä julkaisijaorganisaatiot ole verkostoituneet tai järjestäytyneet millään tavalla.

Toisaalta avoimet oppisisällöt ovat pystyneet reagoimaan kaupallista tuotantoa ketterämmin moniin kaupallisesti kannattamattomiin niche-aiheisiin ja opetustarpeisiin sekä varhaisemmin kuin kaupalliset julkaisijat. Esimerkiksi Wikipediaa ja Wikiopistoa käytetään paljon opetuksessa kaupallisen tarjonnan puuttuessa tai tarjonnan ollessa vain paperimuodossa.

Organisoimattomuuden ja tiedottamisen lisäksi avoimia oppissältöjä Suomessa vaivaa elinkaariajattelun puute. Niitä tuotetaan suhteellisen paljon, mutta sisältöjen laatuun tai päivittämiseen ei ole juurikaan mekanismeja, pitkälti resurssisyistä. Lisäksi tämä johtuu toiminnan yleishyödyllisestä ja altruistisesta ajattelusta: tehdään mitä voidaan ja ehditään.

Suomen eOppimiskeskuksen puitteissa valmisteltavaan hankkeeseen on tähän mennessä osoittanut kiinnostusta niin kunnat eri oppilaitoksineen, teollisuus ja koneenrakennusala kuin opetusalan yhtiöt ja erilaiset järjestöt. Hankkeen käynnistysvaiheessa tähdätään aikataulullisesti vuosiin 2016–2017 eli OPS 2016 -esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamiseen.

Luettu 7528 kertaa Viimeksi muokattu 13.10.2014