Löytöretki eEemeli-kilpailun oppimisratkaisuihin

09.04.2018

SeOppi 1/2018

pdf | SlideShare

Teksti: Leena Pöntynen, Kuntaliitto

Iloisena otin vastaan eEemeli 2018 -kilpailun tuomariston puheenjohtajuuden. Näin raadissa toimimisen mahdollisuutena laajentaa omaa osaamistani digitaalisista oppimisratkaisuista. Vastuullisena ihmisenä merkkasin kalenteriini ajankohtia, jolloin tutustun kilpailun osallistujatöihin. Vähän samaan tapaan kuin opettajat varaavat luokalleen tietokoneluokkaa, läppärikärryä tai iPad-koreja. Ja kuinkas kävikään! Sain kokea opetuksen digitalisaation pulmia. Pienessä koossa.

Aivan ensimmäisenä sain huomata, että työnantajani oli rajannut oikeuksiani asentaa mitään koneelleni. Väistelin muureja ja kokeilin, mikä nyt saattaisi tällä kertaa toimia. Sekään ei ihan onnistunut, koska olin unohtanut Apple ID:n salasanani. Buuttasin salasanani ja jäin odottamaan varmistusta.

Lopulta pääsin tuomaroinnin alkuun. Huomasin pian, että käytettävyys läppärilläni ei kaikkiin ohjelmiin ollut ihan paras mahdollinen, ainakaan kun käytin läppäriä vain kosketushiirellä. Esimerkiksi objektien raahaaminen näytöllä ei ollut ihan helppoa.

Kokeiltuani useampaa ohjelmaa innostuin kuitenkin välittömästi. Täydennyskoulutusohjelmissa pohdin jo, miten rehtorina veisin ohjelmat kaikille opettajilleni, kuinka jakaisimme osaamista. Toisessa kohtaa huomasin pohtivani, miten helppoa ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu olisi. Vieläköhän se mahtuisi omaan aikatauluuni…?

Toistin tehtäviä toisensa perään ja pohdin ohjelmia suhteessa arviointikriteereihimme. Miltähän tämä minusta tuntuu, haluaisinko kokeilla tätä lisää, opinko tässä koko ajan? Lopulta taivuin myös lapsityövoiman käyttöön: Pienten appseja kokeili eskaripoikani, isompien appseja 11-vuotias sankari. Nyt olisi ollut tarvetta vielä yläkoululaiselle, mutta häntä taloudestamme ei löytynyt. Mutta lasteni työskentelyä seuratessa vahvistui mutu-fiilikseni: Pelaamalla oppiminen innosti, sopivan tasoinen peli koukutti. Oppimisen polun pystyi näkemään ja lapsen edistymistä seuraamaan reaaliaikaisesti. Tosin objektien raahaaminen kosketushiirellä ei 6-vuotiaalle vasenkätiselle ollut ihan helppoa!

Tämän vuoden kilpailussa etsimme välineitä digiajan löytöretkeilijöille. Sana löytöretkeilijä kertookin paljon! Kun koululla on olemassa sopivat välineet, käyttäjänoikeudet ja salasanat ovat kunnossa, on tärkeää löytää oikeantasoista ja motivoivaa materiaalia juuri omille oppilaille. Se löytyy kokeilemalla, testaamalla ja ennen kaikkea lapsia ja nuoria kuullen. Osa peleistä taipuu välipalaksi, toiset pidempikestoisiksi oppimisen alustoiksi. Löytäminen sen sijaan vaatii opettajalta osaamista sekä digitaidoissa että opetussuunnitelman hallinnassa, mutta myös näköalaa oppilaiden taitotasoista ja tarpeista. Oppilaiden osallisuus, hyvien käytäntöjen jakaminen ja kollegiaalinen tuki vievät hyvin eteenpäin kaikkia näitä asioita. Vielä ei siis kone tai ohjelmat syrjäyttäneet opettajaa. Mutta antoivat opettajuudelle jälleen uuden merkityksen.


eEemeli-kilpailun tulosten julkistus ITK-konferenssissa 12.4. klo 17-18
Lisätietoja: www.eoppimiskeskus.fi/eemeli

Luettu 1686 kertaa Viimeksi muokattu 09.04.2018