SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare

Teksti Oili Salminen

Koulutukseen on nyt tarjolla tieto- ja viestintätekniikkaa enemmän kuin koskaan ennen, mutta tarjonta jää osittain piiloon ja hyödyntämättä. Mistä oikein kiikastaa? Tilanne on päässyt syntymään johtajuuden puutteesta, kiteyttää professori Jill Jameson Greenwichin yliopistosta.

Jameson oli pääpuhujana viime kesänä Tampereella pidetyssä opetusteknologian EdMedia-konferenssissa, jossa hän käsitteli verkko-/virtuaalijohtamista (e-leadership) ja sen kehittämistapoja. Hän on tutkinut laajasti tätä teemaa ja on edelleen valmis pitämään sen erillään yleisestä johtajuuden tutkimuksesta. Hänestä tutkimuksessa on syytä keskittyä yhä enemmän virtuaalijohtamisaiheeseen, sillä opetusteknologian noin 40-vuotisen kehittymisen aikana se on ollut enemmän tai vähemmän sivussa.

Jamesonin teesinä on, että johtaminen toimii digiaikakaudella parhaiten, kun se on jaettua, osallistavaa, luottamukseen perustuvaa ja ajassa muuttuvaa. Ja juuri tästä on tällä hetkellä huutava pula. Näihin ajatuksiin hän on tullut pitkän uransa aikana kertyneiden niin käytännön kokemusten kuin tutkimuksenkin perusteella.

Kun olin vuosina 2004–2009 johtamassa projekteja, joissa luotiin uusia malleja ja toimintatapoja, aloin ymmärtää, että jotta opettajat innostuisivat tekemään tieto- ja viestintätekniikan avulla todellisia, kestäviä ja laaja-alaisia uusia avauksia, on tehtävä muutoksia johtamisen tapoihin”, Jameson sanoo.

Johtamiskulttuuri on hänestä päivitettävä vastaamaan niihin tarpeisiin, jotka syntyvät tästä ajasta ja sen ilmiöistä. Kyse ei kuitenkaan ole vain tekniikka-asioiden hoitamisesta, vaan ihmisten, verkostojen ja yhteisöjen johtamisesta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.

Jameson nimeää meidät kaikki vastuullisiksi synnyttämään uutta tapaa. ”Jokainen meistä on tekemissä koulutuksen kanssa, joten olemme asianosallisia siten myös virtuaalijohtamisessa.” Hän painottaa, ettei johtajuutta voi enää nykypäivänä osoittaa jollekin tietylle taholle, vaan se on jaettua ja yhteisille arvoille rakennettua. ”Hyvä johtaja on parhaimmillaan näkymätön ja sellainen, joka saa ihmiset tuntemaan, että he ovat itse hoitaneet koko työn itse. Johtaja ei voi linnoittautua ohjailemaan, vaan hänen on kuljettava ihmisten kanssa samaa polkua.

Minustako virtuaalijohtaja?

Tietotyössä menetelmät ja työkaluvalikoima perustuvat tieto- ja viestintätekniikkaan. Juuri tästä syystä saatat jo olla virtuaalijohtamisessa mukana, vaikket itse sitä vielä ole sellaiseksi mieltänytkään. ”Kun kuuntelin esityksiä viime kesän EdMediassa, tulin vakuuttuneeksi, että monissa hankkeissa Suomessa on virtuaalijohtamista ja teillä on verkostoja, joissa tämä johtajuus on esillä. Näistä voin mainita mm. AKTIIVIn vertaisoppimisen mallin ja opettajien avoimet verkostot.

Erilaisissa koulutushankkeissa ja vapaaehtoisvoimin toimivissa verkostoissa virtuaalijohtajuuden piirteitä on paljon. Niissä viestitään, jaetaan kokemuksia, julkaistaan, ohjataan, opastetaan, päätetään yhdessä etenemissuunnista, innostetaan, hankitaan resursseja, budjetoidaan, toisin sanoen johdetaan sekä ihmisiä että asioita. Eivätkä ne ole synkkää puurtamista, vaan huumorilla ja hassuttelullakin on sijaa.

Opetusteknologian käytöstä kertovat menestystarinat leviävät vuorovaikutuksen ja viestinnän avulla. ”Jokaisen kouluttajan, joka näkee opetusteknologian mahdollisuudet, tulisi liittyä epämuodollisiin verkostoihin, kertoa tapahtumissa mitä on tehnyt, kirjoittaa artikkeleita, olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa vertaisryhmiin ja tehdä kaikkea mahdollista, jotta asiat tulevat esille. Meidän on työstettävä asioita, mentävä eteenpäin ja tehtävä pientä vallankumousta jatkuvasti.

Valitettavaa on, että projekteissa ja verkostoissa syntyneet uudet toimintatavat eivät leviä vakiintuneisiin koulutusalan instituutioihin kovinkaan paljon.

Valtarakenteet ja vanhat asenteet esteitä

Kun puhe kääntyy mahdollisuuksien hukkaamiseen, Jameson muistuttaa, että sen syistä tiedetään jo paljon, mutta ratkaisuja vasta etsitään. ”Hyvien tulosten saavuttamista estävät johtajuuteen liittyvät asiat, vanhentuneet institutionaaliset strategiat ja politiikat, kulttuurinen vastarinta muutoksille ja innovaatiotoiminnan rahoitusmallit.” Näiden asioiden muuttaminen kuuluu asialistalle, kun virtuaalijohtamista kehitetään.

Tilanteen korjaamiseksi Jameson tarjoaa mallia, joka perustuu strategiaan, visiointiin ja toimintaan niin että ne kaikki ovat yhtä aikaa käsittelyssä ja vaikuttavat toisiinsa.

Koulutukseen liittyvät globaalit ympäristötekijät on Jamesonin sanoin kuvattuina supermutkikkaita ja jo ennestään ylikuormitettuun koulutusjärjestelmään ladataan uusia vaatimuksia, mutta kukaan ei tunnu johtavan kehitystä. Siksi on toimittava sekä paikallisesti että globaalisti.

Tavoite on, että alan toimijat, poliittiset päättäjät ja hallinnon edustajat jakavat yhteisen tulevaisuuskuvan suunnasta, jota kohti mennään, ja siitä, miten uutta teknologiaa voidaan soveltaa. Toiseksi on tarpeen kansainvälinen yhteistyö tekniikan tutkimuksessa. Olisi hyvä saada aikaan kansainvälistä tutkimusta, jotta saataisiin selville se, mikä aidosti toimii koulutuksessa. Kolmanneksi tarvitaan toki valikoivuutta, tarkastelua, huolellista suunnittelua ja epäilyä siitä, mikä on parasta. Tarpeiden priorisointia niin ikään tarvitaan.

Politiikkalinjausten ja strategian viilaaminen ja ruohonjuuritason toiminta eivät vielä riitä. Tarpeen on, että koulutusalan toimijat itse tiivistävät yhteistyötä, sillä se synnyttää uutta toimintamallia ja vaikuttaa korkean tason päätöksentekoon. Lisäksi se tuo demokraattisen ulottuvuuden alan kehitykseen, kun päätöksiä voidaan tehdä yhdessä.

Luottamus on kaiken perusta

Koska verkkotyöskentely on hajautettua ja muuttuvaa, osapuolten välillä on oltava luottamusta, jotta sitoutuminen tekemiseen ja päämäärien saavuttamiseen on mahdollista. Ilman luottamusta asiat eivät toimi”, Jameson tiivistää. Hän pitää luottamuksen rakentamista ja ylläpitoa erittäin tärkeänä tekemisenä, jonka varassa asiat joko edistyvät tai sen puuttuessa kaatuvat.

Luottamuksellisen ilmapiirin ja toimintatavan luomisessa tarvitaan yhteisesti jaettujen arvojen ja eettisten sääntöjen omaksumista. Koska ne eivät ole konkreettisia, niitä on noudatettava jatkuvasti päätöksenteossa ja toimintatavoissa, jotta luottamusta rakentuu arkitoiminnassa.

http://gre.academia.edu/JillJameson

Jill Jameson

Jill Jameson toimii koulutuksen professorina sekä johtamisen ja yrittämisen keskuksen johtajana Greenwichin yliopistossa Lontoossa. Hänellä on 36 vuoden kokemus koulutuksen alalta. Virtuaalijohtamisen teemaa hän on käsitellyt monissa hankkeissa ja julkaisuissa, kuten eLIDA CAMEL, JISC infoNet CAMEL ja British Journal of Educational Technology (BJET). Jameson on lisäksi monipuolinen kirjoittaja, kansainvälinen luennoitsija ja vaikuttaja erilaisissa koulutusalan yhdistyksissä. Kesällä 2014 hän oli pääpuhujana Tampereella järjestetyssä koulutusalan opetusteknologian maailmankonferenssissa EdMedia 2014:ssa.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare

Teksti Oili Salminen

Tylsän ja vuorovaikutuksettoman verkko-opetuksen ylivalta on jatkunut niin kauan, että se on saanut avoimen oppimisen sanansaattajan Curt Bonkin toimimaan. Hän on kirjoittanut yhdessä Elaine Khoon kanssa motivaation herättämiskirjan TEC-VARIETYn, jonka hän on itse myös kustantanut. Julkaisu on käytännöllinen käsikirja verkko-oppimisen toteuttajille ja suunnittelijoille tehdä entistä motivoivampia verkkokursseja.

TEC-VARIETY on kirjainsana, joka sisältää 10 teoreettisesti johdettua ja testattua motivoinnin periaatetta, joiden yhteydessä esitellään yli 100 käytännöllistä ja innovatiivista ideaa verkkoopetuksen ja verkkokursseja hyödyntävän perinteisemmän opetuksen elävöittämiseksi. Tarkoituksena on löytää vastauksia kysymykseen ”Mikä motivoi?

Tarjolla motivoimiseen on erilaisia näkökulmia, kuten rohkaiseminen, uteliaisuuden herättäminen, itsenäisyys, vuorovaikutus, sitoutuminen, hyvän ilmapiirin luominen, joustavien tuotteiden käyttäminen, toisin sanoen asioita, jotka sopivat mihin elämän alueeseen tahansa, mutta verkko-oppimisen yhteydessä ne vaativat erityistä osaamista ja ideointia.

Kirja palvelee tekijöidensä mukaan kartastona, jossa lukija voi seikkailla oman mielensä ja kiinnostuksensa mukaan. Kirjan oppeja voi itse muunnella, arvioida ja jakaa. Teoksen kymmenen kohtaa ovat hyödynnettävissä erikseen, mutta saman ison sateenvarjon alla olevina niitä on myös helppo yhdistää käytännön töihin. ”Olemme ajatelleet tehdessämme, että neljännes annista on suoraan hyödynnettävissä kaikissa maissa eri olosuhteissa, mutta mukana on myös asioita, jotka ovat mahdollisia käytäntöön soveltamiseen vain erikoisoloissa.

Bonk muistuttaa, että verkko-opettaminen vaatii monia uusia taitoja ja on vaativampaa kuin luokkaopetus, joten apua kunnon kurssien järjestämiseen tarvitaan. Noin 15 vuotta sitten Bonkia pyydettiin ensimmäisen kerran luennoimaan motivoinnista. Hän tarttui syöttiin, koska oli jo vuosia itse kokenut verkkokurssit sellaisiksi, että niille olisi tehtävä jotain. Siitä lähtien hän on käsitellyt aihetta ja kysyntää on riittänyt. Nyt hän jakaa yhdessä Khoon kanssa näitä vuosien aikana kertyneitä oppeja ja ideoita kirjassa ja verkkosivulla, jota päivitetään jatkuvasti. Tarjolla on myös maksuton pdf koko julkaisusta, mikä tapahtuu Bonkin uralla ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin vain hänen artikkeleitaan ja esityksiään on voinut vapaasti tulostaa pdf-tiedostoista.

Avoimen oppimisen periaatteita kirjoittajat noudattavat myös toiveellaan, että tekstejä käännettäisiin mahdollisimman monille kielille tekijöiltä luvan pyytämällä. Kiinankielinen versio valmistuu lähikuukausien aikana.

Motivaatio on toiminnan käynnistäjä ja ylläpitäjä

Motivaatio liittyy kaikkeen inhimilliseen tekemiseen. Erityisesti verkko-oppimisessa motivoivia sisältöjä ja toimintatapoja tarvitaan juuri nyt, sillä opiskelijat ovat jo liian kauan sietäneet sitä, että osa sisällöistä on elotonta ja tylsää, suorastaan surullista,eikä niitä voi käyttää kunnolla erilaisilla älylaitteilla”, Bonk kuvailee.

Pelottavaa Bonkin mielestä nyt on erityisesti se, että huonoon tilanteeseen on sopeuduttu ja se on hyväksytty. ”Sadat tuhannet opiskelijat suorittavat opintojaan MOOCeissa (massive open online course) ja miljoonat opiskelijat selaavat sivuja, joista heille ei ole juurikaan hyötyä. On toiminnan aika, jotta verkko-oppimisen laatu ja tavoitteet kirkastuvat.” Niin ikään toimintamallit ja opetusmenetelmät kaipaavat hänestä päivitystä.

Jokaiselle jotakin poimittavaa

TEC-VARIETYssa Bonk ja Elaine Khoo tarjoilevat teorioista johdettuja käytäntöjä, joilla voidaan motivoida opiskelijoita, saada heidät muistamaan asioita ja sitoutumaan opiskeluun. Jotta tämä onnistuisi, verkkokurssien tuotanto pitää saada kuntoon. Silloin ensimmäisiä motivoinnin kohteita ovat suunnittelijat ja opettajat.

Käsikirja on vaatinut yli kymmenen vuoden aineiston keruun ja suunnittelun sekä kolmen vuoden kirjoitusurakan. Molemmat tekijöistä ovat teorioiden käytäntöön soveltajia ja tuntevat erikoisalansa syvällisesti opettamisen ja luennoinnin kautta. He valottavat oppimisteorioiden perustalta verkkooppimismenetelmiä mm. työkalujen, käyttötapojen ja riskien kautta.

Miten kirjaa on parasta lukea? Bonk nauraa, ettei oikeastaan osaa kertoa, sillä hän ei ole itsekään sitä lukenut. Huumorimiehen sanaan ei tässä kannata luottaa. Kirjan rakenne on nimittäin tarkkaan harkittu.

Lähdetään liikkeelle kirjan nimestä, joka on akronyymi suurelle kokonaisuudelle. Miksi käytössä on jälleen kirjainsana? Ennen tätä kirjaa Bonk on julkaissut WEALL- LEARN-nimisen kirjan. ”Lyhenteiden tekeminen on hauskaa, sillä se vaatii ajattelua ja ideointia. Mutta ne eivät ole itsetarkoitus vaan hyvä apuneuvo”, Bonk perustelee valintaansa. Kirjainlyhenteiden avulla lukija saa helposti käsityksen ja katsauksen käsiteltävästä laajasta aiheesta, minkä jälkeen yksityiskohteisempi tieto avautuu kirjain kerrallaan edettäessä. Lyhenne auttaa myös muistamisessa.

Bonk suosittelee, että käsikirjan alku- ja loppuluvut on hyvä lukea ensin, jos ei halua edetä alusta loppuun -tyylillä. Niiden avulla saa juonesta kiinni, ja sen jälkeen voi poimia kiinnostavat palaset varsinaisesta TECVARIETY- listasta.

Kun oppiminen on hauskaa ja jännittävää, siihen voi uppoutua. Verkkokurssien pitäisi saada opiskelijoissa aikaan myönteisiä tunteita, kuten turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja uskoa itseensä”, Bonk muistuttaa.

Parhaat verkkokurssit Bonkin mielestä ovat sellaisia, jotka ovat rentoja ja yksinkertaisia. Järjestelmien vangeiksi opiskelijoita ei pidä missään tapauksessa päästää. Hyvä verkkokurssi on hänestä merkityksellinen monessa mielessä. Se innostaa oppimaan ja pääsemään tavoitteisiin, mutta antaa samalla itseluottamusta ja onnistumisen hetkiä opiskelijalle. Samat vaatimukset sopivat myös koulutuksen suunnittelijoille ja toteuttajille, joille erityisesti kirjan luku 14 antaa käytännöllistä tietoa motivoinnin perusteista.

Monet arkiset oivallukset riittävät hyvien sisältöjen ja toimintamallien toteuttamiseen. Niillä voitaisiin puuttua myös siihen, että verkko-opintoja jatketaan, sillä nyt liian monet keskeyttävät opiskelunsa.

Sääntöjä voidaan aina luoda. Eri asia on, kuka niitä noudattaa. Tiedetään, että ryhmässä oppii paremmin kuin yksin, mutta silti verkko-opetuksessa jätetään turhan usein huomioimatta vuorovaikutuksen keinot”, Bonk tähdentää.

Tekemällä ja jakamalla oppii

Hyvät opettajat tietävät asioista, joista puhuvat. Siksi on hyvä tuntea ja kokea niitä asioita, joista opettaa ja luennoi. ”On hyvä ymmärtää, että ihminen oppii kaikenlaista, jos hänellä on motivaatiota uuden omaksumiseen. Lisäksi on tarpeen muuttaa totuttuja tapoja ja ylittää itselleen asettamia rajoja, jos aikoo kehittyä. Yhteistyön, yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa, sillä yksin ei pärjää.

Etäopetuksen sisältöjen ankeus tuli Bonkille selväksi runsaat 30 vuotta sitten, kun hän oli yritysmaailmassa laskentatehtävissä. Hän nimittäin harrasti tylsäksi luonnehtimansa työn ohessa etäopiskelua ja ihmetteli, miksi aineistot ja tekemisen tavat ovat niin ikäviä. Siitä jäi kipinä muuttaa kurssien tyyliä. Siirryttyään muihin tehtäviin hän alkoi itse opettaa ja kehittää verkkokursseja ja -opetusta. Hän on pitkän urapolkunsa perusteella ja akateemisten oppien käytännöllistäjänä erittäin vakuuttunut siitä, että tekemällä oppii, kunhan löytyy motivaatiota. ”Nyt kun ryhdyin itse julkaisemaan, niin tuosta pitkästyttävästä laskentatyöstä on ollut paljon hyötyä. Opin silloin kustantamiseen liittyviä tarpeellisia taitoja, esimerkiksi raporttien kirjoittamisen ja budjetoinnin ja sen seurannan.

Bonk paljastaa, että päätös julkaista itse ja jakaa julkaisu maksuttomasti on peräisin omakohteisista kokemuksista. Erityisesti vierailut kolmannen maailman maissa ja esiintyminen eräässä konferenssissa Filippiineillä ovat saaneet hänet julkaisemaan vapaasti ladattavan sisällön, jotta uutta tietämystä saisi myös maissa, joissa ihmisillä ei ole varaa hankkia kalliita painettuja teoksia. ”Tällä tavoin tarjoamme tilaisuuden oppia verkko-oppimisen välineistä, käyttötavoista ja riskitaulukoista. Samalla tästä avoimuudesta hyötyvät kaikki.

Omaa motivaatiotakin vaalittava

Bonk kertoo, että häntä motivoi erittäin paljon se, että saa tehdä työtä, joka on hänelle erittäin tärkeää ja mieluisaa. Lisäetua on siitä, että saa tavata koko ajan innostavia ihmisiä eri puolilta maailmaa ja ideoida toisten kanssa. Myös työajattomuus on erittäin hyvä asia, varsinkin kuin muistelee laskentahommien vankilamaisuutta kellokortteineen.

En saisi valmiiksi asioista, ellei minulla esimerkiksi opiskelijat olisi työntämässä ottamaan selvää uusista asioista. Heillä on hyviä ja vanhoja tapoja kyseenalaistavia kysymyksiä, joihin on etsittävä vastauksia, joita voi sitten jakaa muillekin. Palkinnot haluan omistaa koko yhteisölle, sillä oppilaat ja kollegat ovat se voimavara, joka yhdessä tekee tulosta, ei yksilö yksin.

Blogiaan Bonk kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Runsaan matkustelun vuoksi hän on ottanut bloginimekseen TravelEdMan, joka kuvastaa sekä matkustelua että opettamista.

TEC-VARIETY: http://tec-variety.com/
Curt Bonkin blogi: http://travelinedman.blogspot.fi/2014/07/time-to-add-some-tec-variety-free-new-e.html

Curt Bonk toimii professorina Indianan yliopistossa, joka kuuluu Yhdysvaltojen eturiviin koulutusalalla. Opettamistyön rinnalla hän on kirjoittaja ja luennoitsija, jolla on vuosittain 60–100 esiintymistä. Tutuiksi vuosikymmenten kiertomatkoista ovat tullee lähes kaikki maanosat ja Suomikin, jossa hän on käynyt muutaman kerran.

Bonk on saanut useita palkintoja ja huomionosoituksia taitavuudestaan yksinkertaistaa oppimisen teorioita käytännön toiminnaksi. Uusin palkinnoista tuli elokuussa 2014, kun Indianan yliopisto myönsi arvostetun Wedemeyer Awardin hänelle. Bonk on menestynyt tänä vuonna Edu-Scholar Public Influence Rankingissa, josta hänet löytää sijalta 85. Kaikkiaan listalla on 200 henkilöä, jotka toimivat akateemisella uralla koulutusta edistävissä tehtävissä.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare

Teksti Oili Salminen

Tykkäätkö istumisesta? Laita suhde hetkeksi jäähylle ihan itsesi vuoksi. Liiallinen istuminen nimittäin voi tehdä sinut sairaaksi. Nouse välillä tuoliltasi ja lähde liikkeelle! Terveyden edistämiseksi olisi päivittäin otettava 10 000 askelta eli liikuttava noin 8 kilometrin matka.

Nyky-yhteiskunta suorastaan tarjoilee mahdollisuuksia olla liikkumatta, sillä suurimaan osan töistä ja työtehtävistä pystyy hoitamaan istuen. Samaa pätee kotiaskareisiin ja vapaa-ajanviettoon. Myös kouluissa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta istuminen on perusasento.

Paikallaanolo on tosi suosittua

UKK-instituutin julkaisemassa Terveys 2011 -tutkimuksessa käy ilmi, että liikkumattomuus on useimmille meistä tavanomaisin tapa olla. Aikuisilla kuluu istuen tai makuulla reilut 9 tuntia, noin 75 prosenttia, valveillaoloajasta. Seisoma-asennossa paikallaan vietetään vuorokaudesta keskimäärin 2 tuntia 30 minuuttia. Kouluikäiset istuvat liki kahdeksan tuntia päivässä.

Tilaisuus jähmettyä paikalleen lisääntyy vielä, kun näyttöpäätteen ääressä työskentelevien määrä kasvaa. Jo nyt Suomessa noin 80 prosenttia työskentelee näyttöpäätteen ääressä pääasiallisesti istuen.

Ikäryhmät eivät poikkea tässä asiassa toisistaan kovinkaan paljon. Vanhin väestö tosin makailee ja istuu nuorempia enemmän. Sen sijaan sukupuolten väliltä löytyy eroa, sillä miehet makailevat ja istuvat päivässä 44 minuuttia enemmän kuin naiset.

Kaikkein nuorimmat ja kaikkein vanhimmat ikäryhmät katkaisevat harvemmin yhtäjaksoisen makuulla olon tai istumisen päivän aikana kuin 30–60-vuotiaat henkilöt.

Istuminen on nykyvitsaus

Muutamassa vuosikymmennessä istumisesta on kehkeytynyt suuri terveysriski ja uhka hyvinvoinnille. Istuminen vaikuttaa niin yksilön omaan hyvinvointiin kuin kansantalouteenkin.

Jos ihminen ei harrastas arkiliikuntaa, silloin sekä keho että mieli kärsivät. Istuessa ihmisen elimistö vetäytyy lepotilaan, jolloin energiaa ei juuri kulu ja aineenvaihdunta hidastuu. Tämä lepotila alkaa pitkään jatkuneena näkyä lihomisena sekä altistumisena kakkostyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille ja liikuntaja tukielinten sairauksille. Mielialan lasku myös kuuluu näihin oireisiin. Liiallinen istuminen on kuolemia aiheuttava riskitekijä, jopa eliniän lyhentäjä.

Kipu ja särky selässä, hartioissa tai polvissa on usein merkki siitä, että ihminen on istunut liian paljon. Kivusta ja särystä kehittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksia, jotka aiheuttavat sairauslomia ja -eläkkelle jäämisiä.

Tuolista tai makuulta olisi syytä irrottautua mitä pikimmin, sillä mainitun terveystutkimuksen mukaan vain 50 prosenttia työikäisistä ja 25 prosenttia eläkeikäisistä liikkuu riittävästi. Vain vajaa 25 prosenttia aikuisista saavutti kestävyystyyppisessä liikunnassa sen määrän, mitä terveysliikuntasuosituksissa on asetettu.

Liikkumisen aktiivisuus luokitellaan kolmeen ryhmään: kevyeen, reippaaseen ja rasittavaan. Näistä kevyt aktiivisuus on suosituinta, sillä siihen kuluu noin 20 prosenttia valveillaoloajasta ja ikäryhmistä eniten 30–60-vuotiaille. Reippaaseen aktiivisuuteen kuluu aikaa noin neljä prosenttia valveillaoloajasta ja rasittavaan vain alle yksi prosenttia. Reippaalla ja rasittavalla tasolla liikkuvat eniten alle 30-vuotiaat. Erityisesti nuorilla miehillä yksilöllinen vaihtelu on suurta.

Vimpaimia avuksi

Jos ei itse ”älyä” liikkua, oppaaksi voi hankkia erilaista älyteknologiaa. Motivoiko uusi tekniikka ja onko niistä hyötyä? Tulevat vuodet näyttävät, mutta on niillä jo nyt kannattajansa, liikunnan aktivointi- ja seurantavälineiden tarjonta kasvaa.

Liikkumaan kannustavat ja jopa käskevät uusimmat verkko- ja mobiilisovellukset. Vakiintuneisiin apuvälineisiin kuuluvat askelmittarit, jotka ovat hyviä kirittämään ja seuraamaan oman liikunnan määrää. Niin ikään älyvaatteita on tarjolla, eri tarkoituksiin ja muotisuuntiinkin.

Hyvinvointirannekkeen voi asettaa muistuttamaan erilaisista asioista. Se ei unohda tavoitteita, vaan suosittelee eri vaihtoehtoja niiden saavuttamiseksi. Rannekkeissa alkaa olla älyä runsaasti, joten ne osaavat laskea ja ehdotta ihanteellisimpia liikuntaehdotuksia, jotta vuorokautinen liikuntatarve tulee tyydytetyksi.

Älypuhelmiin löytyy monia sovelluksia, joilla oman liikunnan suunnittelu ja kunnon rakentaminen onnistuu, osa näistä sovelluksista osaa muistuttaa myös säännöllisistä nesteytyksen tarpeista.

Pienin teoin irti liikkumattomuudesta

Jo pienetkin tauot istumisessa ovat hyväksi terveydelle. Kymppitonnin askelmäärä vuorokaudessa on monien lähteiden mukaan riittävää. Mikäli suositeltua 10 000 askeleen askelmäärää ei voi täyttää, sen sijasta voisi liikkua muulla tavoin parin tunnin ajan vuorokaudessa.

Toimistotyötä voi istumisen sijasta tehdä seisoma-asennossa, ainakin osan päivästä. Eri tasoille säädettävän sähköpöydän puuttuessa kirjapino, kahden pöydän päällekkäin laittaminen tai korkea lipasto auttaa asettamaan kannettavan tai tietokoneen näppäimistön itselle sopivalle korkeudelle. Näyttöä ja johtoja voi luovasti järjestellä sopivaan paikkaan omatekoisen seisomatyöpöydän oheen. Entä miten toimisi uusi työasentojen hitti, slaavikyykkyasento? Silläkin on omat kannattajansa.

Tuolin voi korvata suurella jumppapallolla, jonka päällä hötkytellen saa myös liikuntaa ja mielen rauhoitusta. Tällaista istumista kokeillaan jo ainakin yhdessä joensuulaisessa koulussa.

Työasento uudeksi -teemaa täydentää vielä edullisten jäsenten liikkuvuutta lisäävien välineiden käyttö. Esimerkiksi tasapainolauta sopii hyvin jalkojen alle seisomatyöpöydän kaveriksi ja jumppakuminauhalla voi venytellä istumaasennossa työssä tai matkoilla.

Varsinkin kokoukset ja erilaiset ryhmätöiden tekemiset hoidetaan yleensä istuma-asennossa. Mikä estää järjestää niitäkin vapaamuotoisemmin? Applen perustajan Steve Jobsin elämänkerta paljastaa, että suuret innovaatiot ja oivallukset syntyvät tavanomaisuudesta poikkeavissa oloissa. Jobs nimittäin vei lähitiiminsä kävelykokoukseen ratkaisemaan ongelmia ja kehittämään uutta. Itse hän käveli usein paljain jaloin ja istui kokouksissa epätyypillisissä asennoissa tai käveleskeli.

Se, mitä kukin meistä tekee enimmän osan ajastaan, vaikuttaa eniten itseen. Jos istut enimmäkseen, sen seuraukset näkyvät eniten, mutta jos liikut, näkyvät puolestaan sen vaikutukset. Lähde siis liikelle, ihan itsesi vuoksi!

Lisätietoa

Terveys 2011 -tutkimus

Tsempataan yhdessä!

Suomen eOppimiskeskuksen asiantuntijat ovat liittyneet Facebookissa ryhmään Kymppitonnarit, jonka jäsenet kannustavat toisiaan omia suorituksiaan esitellen ja kehuenkin. Ryhmän sivu on myös kokemusten ja vinkkien jakamis- ja vaihtopaikka, muttei kuitenkaan ryppyotsainen suoritusten raportointikanava.

Liity mukaan: http://www.facebook.com/ groups/kymppitonnarit/

Rehtori lopetti töissä istumisen

Rehtori Mikko Jordman Nurmijärveltä otti tosissaan kopin vuoden alussa tv-ohjelma Prisma Studion tuoliton tammikuu -kampanjasta. Hän myös raportoi kokemuksia sosiaalisessa mediassa ja innosti muita mukaan. ”Ostin halvan telineen läppärille ja sen viereen väärinpäin käännetyn muuttolaatikon näytön ja näppiksen alle. Siinäpä se oli. Nykyään turhan istumisen välttämisestä on tullut tapa.”

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti
Oili Salminen

Suomi oli viime vuonna ensimmäistä kertaa mukana EU:n Robottiviikkotapahtumassa. Erityisesti koululaisille ja opiskelijoille suunnattu tapahtumien ja tietoiskujen viikko keräsi tuhansia kiinnostuneita osallistujia. Hyvät kokemukset vakuuttivat ja Robottiviikko järjestetään tänä vuonna 24. marraskuuta alkaen.

Tässä vaiheessa viikon ohjelma on vielä avoin. Kurttuotsaista teknologiaesittelyä ei tälläkään kertaa ole tiedossa, sillä viime kerran teollisuusrobottien rinnalla olleet lego- ja karkkirobot, humanoidit ja kyborgit saanevat seuraajia jossain muodossa robotiikan tunnetuksi tekemiseen. Tulevan Robottiviikon järjestelyistä saa tietoa liittymällä Facebookin Roboticsfinland-ryhmään.

Vuoden 2013 Robottiviikon koordinaattori Cristina Andersson tähdentää, että viikon järjestämisen selkäranka on EU:ssa alan harrastajien ja robotisaatiosta kiinnostuneiden tahojen toiminta, jota hän kutsuu tulevaisuusliikkeeksi. Vapaaehtoisten rinnalla Suomen tapahtuman mahdollisti Suomalaisen Työn Liiton, työ- ja elinkeinoministeriön, Opetushallituksen, Aalto Yliopiston, Ylen ja yritysten, kuten Tieto ja ABB, sekä USA:n ja Ranskan suurlähetystöjen tuleminen mukaan jo valmistelujen alkuvaiheessa.

”Robottiviikon tapahtumat muodostuivat viime vuonna paikallisista tapahtumista, joita järjestivät esimerkiksi koulut, yritykset ja oppilaitokset. Siltamäen ala-aste Helsingistä ja Vuorenmaan koulun Kirkkonummelta sopivat esimerkiksi muille, sillä ne järjestivät tosi hienoja tapahtumia, joissa oppilaat pääsivät tutustumaan robotiikan mahdollisuuksiin.”

Viikon suosituimman yksittäisen kokonaisuuden muodostivat Ylen Pasilan Studiolla 7 järjestetyt tilaisuudet, joihin osallistui yli tuhat ihmistä, heistä noin 500 koululaista 17 eri koulusta. Lisäksi tapahtumia seurattiin Yle Areenan välityksellä kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla. Tapahtumia voi edelleen katsoa tallenteina Areenalta.

Sattumia, päämääriä ja haastamista

Andersson kertoo, miten tapahtuma sai alkunsa sattuman saattelemana: “Bongasin eurooppalaisen Robottiviikon netistä tehdessäni pari vuotta sitten taustatyötä BohoBusiness-kirjaa varten. Vakuutuin, että tässä meidän on oltava mukana. Sitten oli aika ryhtyä toimimaan.”

Sosiaalisen median käyttö kasvatti tapahtuman tunnettuutta ja innosti mukaan järjestäjiä, kuten Ylen. Facebookin Roboticsfinland-ryhmä ja Twitter kuuluvat. Somehyörinästä löytyi myös keino saada hallinto mukaan, sillä Andersson laittoi kanaville julkisen haasteen työ- ja elinkeinoministeriön strategiajohtajalle. “Haastettu Antti Joensuu ei voinut muuta kuin tarttua robotäkyyn ja lähteä edistämään tärkeää asiaa”, Andersson paljastaa.

Kauas katsovia jatkosuunnitelmia

Robottiviikko edistää tietoa robotisaatiota, joka kuuluu Euroopan komission strategisiin painopistealueisiin. Jatkuvampaa alan edistämistä ja kehittämistä tukee Robotics Finlandin eri osaamisia ja ihmisiä yhdistävä työ sekä työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämä robotisaatiostrategiatyö.

Konkreettinen tavoite lähiaikoina on robottialan innovaatiokeskus, joka kokoaisi yhteen alan toimijat Suomesta ja jonka kautta voitaisiin järjestää alan toimintaa ja viestintää.

Robottiviikko

Robottiviikko on Euroopan komission tapahtumakokonaisuus, joka toteutetaan samanaikaisesti loppusyksyisin mukaan lähteneissä unionin jäsenmaissa. Robottiviikko perustettiin vuonna 2010 lisäämään tietoa robotisaatiosta ja sen vaikutuksista. Kahdessa vuodessa tapahtuma on suuresti laajentunut osallistujamaiden, kävijöiden ja tapahtumien määrillä mitattuna. Erityinen tavoite on kannustaa nuoria opiskelemaan ja työllistymään robotiikan alalla.

Suomi järjesti ensimmäisen kansallisen robottiviikon vuonna 2013. Järjestäjänä toimi Develor Productions Oy ja tapahtumaa koordinoi Cristina Andersson. Tapahtumaviikko koostui alan harrastajien, yritysten, koulujen, oppilaitosten, kerhojen, yhdistysten ja muiden tahojen järjestämistä tilaisuuksista

Linkkejä

 

 

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti
Oili Salminen

Mitä paremmin opettaja osaa yhdistää tunteensa älyyn, sitä parempaan tulokseen hän yltää omassa työssään. Tunneälyn taitajaksi ei ole oikotietä, vaan taidot oppii harjoittelemalla ja ottamalla vaarin palautteista.

Kasvatustieteiden tohtori Mirjam Virtanen on vakuuttunut, että mutkikkaassa työtodellisuudessa, missä opettajat nykyään toimivat, omien tunteiden tiedostaminen ja niiden hallitseminen nousevat entistä tärkeämmiksi. Ne pitäisi Virtasen mielestä tunnistaa omiksi osaamisalueikseen ja sitä kautta liittää ammattitaitovaatimuksiin ja palkkaamiseen liittyviin kriteereihin.

Tunneäly ei liity vain luokkatilanteisiin tai tapaamisiin, vaan sitä tarvitaan myös verkkovälitteiseen vuorovaikutukseen. ”Esimerkiksi sähköpostissa tai koulun ja kodin yhteydenpitojärjestelmissä viestintä vaatii tilannehallintaa ja viestintään panostamista sananmukaisesti sanojakin harkiten. Verkossa sanomiset on helppo ymmärtää väärin”, Virtanen muistuttaa.

Hän on itse ollut tehtävissä, joissa juuri tunneälyn avulla on voinut ja jaksanut itsekin tehdä työtä. Alkukipinä tutkimukselle syttyi käytännön työssä Afrikassa, missä hän työskenteli kymmenisen vuotta traumatisoituneiden lasten ja heidän perheidensä kanssa sekä Tansaniassa että Keniassa. Lisäinnoittajana toimi professori Pekka Ruohotien luentovierailu Keniassa. Ruohotiestä tuli sittemmin väitöstyön ohjaaja.

Keskitasoista osaamista, paljon halua kehittyä

Opettajat arvioivat Virtasen tutkimuksessa olevansa keskitasoisia tunneälytaidoiltaan, ja opiskelijat arvioivat omat taitonsa työssä olevia luokanopettajia heikommiksi. ”On ilmeistä, että kokeneempi opettaja hallitsee tunneälyä vaativat tilanteet nuoria opettajia paremmin, sillä emotionaalista osaamistaan voi kehittää käytännön työssä”, Virtanen toteaa.

Tutkimus osoitti myös, että kehittämishaluja löytyi runsaasti ja ne keskittyivät kuuteen taitoalueeseen, joita olivat hyvä itsetuntemus, itsekontrolli, palvelualttius, kyky kehittää toisia, taito hallita konflikteja sekä ryhmä- ja yhteistyötaito.

Tutkittavat arvioivat tunneälytaidot esimiestyössä erittäin merkittäviksi. Esimieheltä odotettiin taitoa hallita konflikteja, jota heillä ei kuitenkaan ole riittävästi. Kouluissa johtajan asenteista ja työpaikan ilmapiiristä riippuu paljon se, miten tunneälyn merkitys nähdään ja miten työntekijöitä kannustetaan kehittämään omaa emotionaalista osaamistaan.

”Tunneälyä voi kuvata sydämen viisaudeksi”

Mirjam Virtanen sanoo, että me kaikki käytämme tunneälytaitoja jatkuvasti, vaikkemme niitä erikseen mietikään. Toisilla tosin on kehittyneemmät taidot kuin toisilla. Hän rohkaisee kaikkia aloittamaan tunneälytaitojen jalostamisen, mihin riittää tietoisuus kehitystarpeesta ja halu oppia.

Virtanen kannustaa katsomaan peiliin, kun haluaa tietää omasta osaamisestaan. Peilinä tässä yhteydessä voi toimia työtoveri, jolle voi kertoa että aikoo kehittää taitojaan ja haluaa saada palautetta. Perinteisemmin tilanne saadaan selville kolmikanta-arviolla, jolloin sekä itse, työkaveri että esimies antavat arvion.

Suomalainen opettajankoulutus on kansainvälisesti korkeatasoista, mutta tunneälytaitoihin kannattaisi Virtasen mielestä kiinnittää enemmän huomiota muodollisessakin luokanopettajien koulutuksessa. Silloin nuori opettaja olisi käytännön työtä aloittaessaan nykyistä valmiimpi kohtaamaan erityisesti emotionaalisesti haastavia tilanteita.

Mirjam Virtanen on kasvatustieteen tohtori. Hänen väitöskirjansa Opettajan emotionaalinen kompetenssi hyväksyttiin keväällä 2013 Tampereen yliopistossa.
Virtanen toimii nyt erityisopettajana ja konsulttina.
www.emotionaalinenosaaminen.com  

Tunnista oma tunneälyosaamisesi
http://testyourself.psychtests.com/testid/3038 (pitkä versio englanniksi)
http://psychology.about.com/library/quiz/bl_eq_quiz.htm (lyhyt versio englanniksi)
https://www.mela.fi/fi/tyohyvinvointi/terveena-tyossa/niksinurkka/lisaa-tunnealya (vinkkejä tunneälytaitojen kehittämiseen suomeksi)
http://www.simstrom.fi/DowebEasyCMS/?Page=Tunnealyjatunnealytaidot (tunneälytaidot ja johtaminen)

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti
Oili Salminen

3D-tulostus valtaa alaa ja ulottaa vaikutuksensa kaikille elämän alueille. Risto Linturi rohkaisee uuden taidon hankintaan: kun tulostamisen oppii harjoittelemalla, niin sitten voi tulostaa esineitä ja laadukkaita lahjoja kotonakin.

3D-tulostus on pikavalmistamista. Sillä voidaan tuottaa pieniä ja suuria esineitä tai piensarjoja. Tulostus on yksilöllistä ja edullista massatuotantoon verrattuna. ”Pikavalmistukseen soveltuvia laitteita myydään halvimmillaan parillasadalla eurolla. Patenttien raukeaminen ja laitteiden hintojen romahdus ovat tuoneet 3D-printtauksen myös harrastajien ulottuville”, tähdentää tulevaisuudentutkija Risto Linturi. Hän työskentelee Sovelton muutosjohtajana ja on viime aikoina perehtynyt erityisesti pikavalmistukseen ja robotisaatioon.

3D-tulostuksella voi tehdä näppärästi myös työkaluja itselleen ja perustaa monialaisen työpajan kotiin tai koululle. ”Yksinkertaisimmat tulostuslaitteet saa tehtyä toisen pikavalmistuslaitteen ja rautakaupasta ostettavien osien avulla.”

Suurta lupausta vai realismia?

Pikavalmistus on ollut tuloillaan jo pitkään, mutta viime aikoina se on harpannut niin, että nyt se lasketaan maailmantalouden megatrendien joukkoon. ”3D-tulostus vaikuttaa erittäin paljon yhteiskunnan rakenteisiin, talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin ja ihmisten arkielämään.”

Lähes kaikilla 3D-tulostukseen liittyvillä liiketoiminta-aloilla kärkisijaa pitää Yhdysvallat, johon verrattuna Suomi on jälkijunassa. ”3D-tulostuksesta voi tulla merkittävä kansantaloudellinen tekijä, kunhan saamme ideat tuotantoon ja tietoisuuden kasvamaan alan mahdollisuuksista. Aikaa meillä tosin ei ole tuhlattavaksi uuden suunnan toteuttamisessa.”

Pienet kansantaloudet ja toimijat hyötyvät muutoksesta, sillä tässä yhteydessä suuruuden ekonomia alkaa hävitä. Pikavalmistus ei vaadi massalaitoksia, vaan se voi toimia kysynnän perusteella. Linturi lisää, että 3D-tulostuksen leviäminen voi palauttaa työtä Suomeen. Tuotteet valmistettaisiin lähellä siedettävin kustannuksin. ”Tämä työllistäisi myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita opiskelemaan ja oppimaan abstrakteja asioita, joita nykyopetuksessa painotetaan. 3D-tulostus palauttaa omalta osaltaan käsillä tekemisen taitoja kunniaan.” Hyviin puoliin kuuluvat myös ympäristölle ystävälliset toimintatavat.

3D-tulostuspuhe kuulostaa monen korvaan suurten lupausten ”unelmahötöltä” tai peräti teknologiauskonnollisuudelta. Kumpaakaan sen ei tarvitse olla, sillä aikaansaannokset voivat kumota epäilyjä. Tunnettuja 3D-tulostettuja käyttöesineitä ovat mm. Stradivarius-viulun kopio, konserttihuilu, nuket, biologiset proteesit, lentokoneen ja autojen rakenteet, polkupyörä, kännykkäkotelot ja useat LVI-tekniikan komponentit. Viime aikoina tulostuksella on saatu aikaan myös vaatteita ja kenkiä biomateriaaleista.

Pikavalmistuksen opettelussa
 ylitetään oppiainerajoja

3D-tulostuksen pedagogiseen puoleen liittyy toistaiseksi paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia. Ilahduttavaa Linturin mukaan on, että oppilaitokset ovat aloittamassa 3D-tulostuksen opetusta, joten käytännöistä saadaan jo lähitulevaisuudessa tietoa. Muutamissa kirjastoissa ja kunnallisissa palvelupisteissä voi opetella pikavalmistusta, ja niissä on käytettävissä laitteita omien töiden tulostukseen.

Linturi kannustaa asettamaan tavoitteita 3D-tulostuksen opettelulle. ”Kannattaa keskustella, mitkä ovat tärkeimmät opetukselliset tavoitteet, ja arvioida, mihin oppiaineisiin 3D-tulostus sopii. Myös opetusmenetelmiä haastetaan, sillä pikavalmistuksen hyödyntäminen koskee kokonaisuutta ja käytännön tekemistä, mitä ei voi oppia vain kuuntelemalla. Niin ikään oppilaitoksissa on päätettävä, mitä on tarpeen opettaa ja mihin keskitytään: opetellaanko materiaaleista, laitteista tai ohjelmistoista vai niistä kaikista.”

Tarpeen on myös pitää koulun sidosryhmät selvillä siitä mitä tehdään, sillä koulujen kautta ymmärrystä uusista mahdollisuuksista on mahdollista levittää tietoa ja esimerkkejä koulun seinien ulkopuolelle.

Linturi haluaa nostaa esiin, että Sovelto on aloittanut projektin opettajien tietotaitojen nostamiseksi. ”Me koulutamme opettajia ja teemme yhteistyötä oppilaitosten kanssa, jotta uusi teknologia tulee tutuksi ja jotta opettajat oppivat sitä käyttämään.”

Jakamisen ja yhdessä tekemisen iloa

Linturi vertaa 3D-tulostuksen opettelua ja käyttöä mopon rassaamiseen ja viritykseen tai lukemisen opetteluun. ”Pikkuhiljaa syntyy mestareita. Kaikki ei voi millään mennä heti oikein, vaan sinnikkäästi yrittämällä ja tehden oppii. Kun aikanaan rassailin poikaporukassa mopoja, meille tuli luonnostaan työnjako, jolloin kukin teki sitä mitä parhaiten taisi ja siinä sivussa oppi muilta uusia taitoja. Kun antaa toiselle, tuottaa itselleenkin iloa.”

3D-tulostuksessa työnjako onnistuu helposti, ja se sopii ryhmätyönä toteutettavaksi ja yhteistyötaitojen harjoittelemiseksi.

Pikavalmistuksen koko ketju aloituksesta lopputuotteen jakeluun voi parhaimmillaan harjaannuttaa oppijoita matematiikkaan, fysiikkaan, maantieteeseen, kulttuurihistoriaan, taiteisiin, markkinointiin, yrittäjyyteen ja teknologiaan. Kuinka paljon mitäkin osa-aluetta tulee esille riippuu siitä, minkälaisen tehtävän parissa oppilaat askaroivat. Opetteleminen ei myöskään ole ikärajoista kiinni. Pikatulostuksen yleistyessä koulut ja kodit ovat työpajoja, joissa uudet ammatitkin voivat saada alkunsa.

Jos ei itse osaa tai ei voi tulostaa, oman sähköisen mallin voi lähettää internetpalveluun, joista saa tulostetun tavaran pian kotiin. Palveluissa voi myös myydä muille omia malleja ja arvostella tarjontaa.

Itse tehty ilahduttaa antajaa ja saajaa

Linturilla on periaate, että puhumisen ja teoretisoinnin sijasta hän harjoittelee taitoja, joita tarvitaan uuden asian toteuttamiseen. 3D-tulostuksen opettelun aikana hän on tehnyt muun muassa joutsenpatsaita ja vihellyspillejä. Hän kertoo innostuneesti, kuinka onnistui jokin aika sitten ilahduttamaan vanhempansa tasokkaalla itse tehdyllä patsaalla. ”Ennen tällainen vähemmän esteettistä silmää ja kädentaitoja omaava sai aikaan jonkinlaisen tuotoksen, mutta nyt taso on ihan toista. Nyt niitä viitsii lahjoittaa senkin vuoksi, kun saajakin näyttää olevan innoissaan eikä hän joudu teeskentelemään ja kehumaan suotta lahjan tasoa.”

Pikavalmistustaidot osoittavat, että on oppinut uutta ja saanut aikaan jotain. Kaiken kukkuraksi uudisraivaajan henkikin pulpahtaa esiin, kun tulostaja on saanut aikaan jotain sellaista, mitä kaikki muut eivät vielä ole tehneet tai eivät osaa tehdä.

Linturi kertoo, että osaavat tulostajat onnistuvat tekemään aika uskomattomia esineitä, kuten käsiproteeseja ja silmälasikehyksiä tarvitsijoiden omien mittojen mukaan.

Linkkejä

Risto Linturi Twitterissä https://twitter.com/ristolinturi
Omien mallien 3D-tulostuspalvelu, esim. www.shapeways.com 

Kategoria SeOppi-artikkelit

Teksti Oili Salminen

Opettajien itsetehdyn oppimateriaalin jakaminen sosiaalisessa mediassa synnytti vilkkaan keskustelun alkuvuonna 2013. Kommentoinneissa korostuivat erityisesti asenteet jakamiseen sekä tekijänoikeudet. Opettajien edunvalvontajärjestö OAJ otti asiaan selvän kannan: opettajat päättävät itse oppimateriaaliensa jakamisesta, mutta ketään ei voi velvoittaa siihen.

Työmarkkinalakimies Sanna Haanpää OAJ:sta painottaa, että keskustelu digitaalisista oppimateriaaleista on todella tärkeää ja ajankohtaista, mm. käynnissä olevan opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen vuoksi. Siihen halutaan saada opettajille nykyistä paremmat työvälineet tietoyhteiskunnan perustaitojen opettamiseen, mikä sisältää myös toiminnan sosiaalisessa mediassa.

”Me emme ole ohjeistamassa jäseniä avoimen jakamisen puolesta tai vastaan, vaan tuomme esiin, että opettaja itse tekee päätöksen, mutta mitään velvollisuutta opettajalla ei ole jakaa tekemäänsä oppimateriaalia. Jos pikkuhiljaa siirrytään siihen, että aineisto haetaan netistä, voidaan kyllä nostaa esiin kysymys oppimateriaalin laadusta, joka meillä on ollut tähän asti korkea.”

Tekijänoikeudet tutuksi

Monet opettajat miettivät, minkälaisia käyttöoikeuksia heillä on verkkomateriaaliin ja mitä mahdollisia palkkiota edellyttäviä oikeuksia heillä on itse tehtyyn aineistoon.

OAJ korostaa, että opettajan tehtävänä on opettaa eikä tuottaa materiaalia muille. Jos näin halutaan, siitä pitää erikseen sopia. ”On yksiselitteistä, että opettajalla on tekijänoikeudet tekemäänsä materiaaliin. Jos muut haluavat sitä käyttää, sopimus tulee tehdä tekijänoikeuksien haltijan, eli oppimateriaalin tekijän kanssa”, Haanpää sanoo. Samalla hän muistuttaa, että opettajat päättävät itse tekijänoikeuksistaan. OAJ edistää asiaa tietotason nostamisella omassa jäsenkunnassaan mm. luottamushenkilöiden kouluttamisella tekijänoikeuksista. Järjestö toimii opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Operighthankkeessa, joka tarjoaa opettajille suunnatun tekijänoikeuksien tietopankin.

Oppilaitoksissa tarpeellista keskustella pelisäännöistä

Sosiaalisen median toimintatavat korostavat yhdessä tekemistä ja jakamisen kulttuuria ja siten haastavat nykykäytäntöjä. Tällä hetkellä on vain arvailuja siitä, kuinka paljon opettajien omia aineistoja jaetaan sähköisesti. Sähköisiä materiaaleja tehdään paljon mm. reaaliaineissa, opinto-ohjaajien materiaaleissa ja matemaattisissa aineissa. Vapaasti käytettäviä oppiaineistoja löytyy mm. Opetushallituksen Linkkiapajassa, jonka kautta jaettavien aineistojen on etukäteen tarkistettu olevan OPSin mukaisia.

Haanpää suosittelee, että oppilaitokset itse käsittelevät näitä asioita ja sopivat pelisäännöistä. ”Jos joku haluaa jakaa, niin sitä ei kukaan estä. Mutta vaihtoehtoisesti opettaja voi edellyttää työnantajalta korvauksen maksamista ehtona aineistonsa käyttämisestä. Korvauksena voi olla rahaa tai välillistä resurssia, esimerkiksi aikaa tekemiseen. Tästä opettajan ja työnantajan tulee päästä sopimukseen.”

”Meillä on pitkä perinne siitä, että työnantaja tarjoaa käytettävän oppimateriaalin. Käytettävissä olevan oppimateriaalin lisäksi opettaja voi aina valmistaa muuta materiaalia opetuksensa tueksi. Tämä opetuksen valmistelu on kuitenkin ihan eri asia kuin se, että kaikki oppimateriaali perustuisi pelkästään opettajan tekemään aineistoon.”

Onko OAJ antamassa lähitulevaisuudessa kannanottoa tai linjausta oppimateriaalien avoimesta jakamisesta? ”Tekijänoikeudet ovat usein liitoksissa edunvalvontaan, joten silloin otamme asioihin kantaa. Nyt kun keskustelu kävi vilkkaana, toimme mm. nettisivuillamme esiin kantamme asiaan eli että opettaja päättää itse aineistonsa jakamisesta. Seuraamme toki kiinteästi keskustelua ja tapahtumia tässä asiassa”, Haanpää kertoo.

Linkit

Kategoria SeOppi-artikkelit